bebeshower

Meiän yhet kaverit Luis (Perulainen) ja Mariana (Brazilialainen) on saamassa poika vauvan Lokakuun lopussa, ja niillä oli just lauantaina babyshower Burlingame:ssa. Se on lähellä SFO lentokenttää. Kutsujen piti alkaa kahelta mut me lähettiin meiltä vast 2:10pm ku J oli sitä mieltä ettei siel silti pidä olla klo 2 vaik kutsussa sanotaan (tää on just tää lattari ajattelutyyli kun kaikkialle lähdetään myöhässä ja ollaan myöhässä :O välil mul menee nii hermot kun mua ärsyttää olla myöhässä :D ei oikeen sovi tähän suomalaiseen kulttuuriin :D mitäköhän tapahtuu Emman synttäreille nyt tulevana sunnuntaina kun niitten pitäs alkaa klo 1pm ni tuleekohan kukaan viellä sillon? :D lol)
Mut joo lähdettiin ja normisti meiltä ajaa semmonen reilu 20min Burlingameen, mut nyt sit siel olikin motari 101 suljettuna yhdestä kohdasta kokonaan koska edellisenä yönä oli ollu joku onnettomuus et joku iso powerline eli sähköpylväs ja letkut oli menny poikki ja kaatunut sinne motarin päälle. Ni sit koko motari ohjattiin tietty kiertotietä mikä oli vaan yks kaistainen, ton viis kaistasen motarin sijaan :O ni joopa joo, meni vaik kuin kauan siin ruuhkassa päästä eteenpäin, vaik meil oli enää jälel joku 5km ni siin sit meni melkeen 2h meiän matkaan 20min sijaan.
Mut onneks ei tietenkään oltu ainoot myöhässä kun kaikki muutkin oli siin samassa ruuhkassa tullu tai tulossa. Itse Mariana ei ollu viel paikalla vaan jossain ruuhkassa.
Lopulta suurin osa ihmisistä oli tullu joskus 5pm aikaan ni sit se babyshower vihdoin alko :D

Oli tosi hyvää Mexicolaista ruokaa ja tortillasipsejä erilaisten dippien ja cuocamole ja salsojen kera.
(Otin kyl täst tarjoilu pöydästäkin kuvan mut vahingossa poistin sen ennen ku kerkesin tänne laittaa, ups)
Mut täs on muutama kuva sieltä:

Makea pöytä

Kakku (siinä lukee tossa alhaalla LUCAS, kun pikku mies saa sen nimen :))

Lahjoja kiva läjä (me annettiin tämmönen "vauvatyyny", mikä on siis tarkotettu et vauva laitetaan köllimään siihen vaikka lattialle :)) ja sit annettiin myös semmonen huppari ja siihen kuuluvat housut 6kk ikäiselle)

No mehan ei keretty oleen loppuun saakka kun J piti menna toihin 8pm... ja sit kun oli toi motari poikki molempiin suuntiin niin ei me oltais ikin keretty ajaan kotiin ja sit J toihin sama reitti..  ni J soitti sit toihin ja kysy jos se voi menna sinne ilman tyovaatteit ku eihan se tietenkaan ottanu niit mukaan ku luultiin et ois tietty ollu aikaa menna takas kotia kun juhlat piti tosiaan alkaa 2pm eika 5 jalkeen :P
No ne sano et se voi tulla ja ne antaa sille jonkun vara paidan sielta. Ni me sit lahdettiin 7:30pm. Just ehdittiin maistaa kakkua ku 5 min ennen ku lahdettiin ni ne alotti vast sen :P oli ihan hyvaa, mut oon kyl syony paljon parempiakin kaakkuja. Hyvan nakonen toi oli mut tosi tekosen makunen vaik se on ihan leipomosta kuulema ostettu.

Saatiin sit tammoset karkkituttipullot ku lahdetiiin (mekihan annettiin mut pinkkeja sillon viime vuon) Ma sitte ajoin ja jatin J toihin ja sit ajoin Emman kanssa kotia. Ja sit koska mul oli auto niin jouduin sitte heraa Empun kaa 3:30am yoalla ja hakeen J toist keskel yota ku se paas 4am...
oltiin sit takas koton joskus vahan ennen 5am ja ei E sit enaa nukkunu reilu tunnin, ni meitsi sit senkaa nousin joskus puol seitteman aikaan :P

Ajokortti

Joskus pari kuukautta sitten mä kävin tekemässä DMV:ssä (Department of Motor Vehicles) ajoteoriakokeen. Kun se mun edellinen California ajokorttihan ei oo ollu voimassa siit lähtien kun en oo Au pairina enään ollut (kun mun aupair viisumi meni umpeen ni meni ajokorttikin) ja sit koko viime vuonna en voinu mennä tekeen tota teoriakoetta ja uusia koko korttia kun ei mulla viellä ollu kaikkia paperi asioita kunnossa (kuten se Green Card oleskelulupa jne).
Noh mut pääsin siis tekeen sen teoriakokeen sillon joskus pari kk sitten kun sain ton Green cardin.
Nyt se oli erilainen kun viimeks (eli 2012) kun sillon oli paperilapulla 20 kysymystä joista sai 3 olla väärin. Niin nyt se teoriakoe tehtiin uusilla hienoilla tietsikoilla. Siinä oli yli 60 kysymystä ja 3 sai olla taas väärin ja 3 kertaa sai skipata kysymyksen jos ei tiennyt. Mä skippasin 2 eri kysymyksen yli kun en ollu satavarma vastauksesta :P ja yhteensä oli 2 väärin, mut pääsin siis onneks ekalla teoriakokeen läpitte.
Ja teoriakokeen jälkeenhän saa vasta varata ajan siihen ajokokeeseen, ja nyt just ku oli kesälomat koululaisilla ni kaikki ajat oli ihan täynnä paitsi tän vkon maanantaille oli aika 2:15pm. Ton teoriakokeen jälkeen siis saa semmosen "väliaikasen ajokortin" (paperilappusen) missä lukee että saa ajaa "harjoitella" ajamista vaan jonkun sellasen seurassa joka on täysi-ikäinen +21v ja jolla on ajokortti. :D vähän nauratti kyl ku oon koko viime vuodenki ajanu ilman mitään :D suomi ajokortti taskussa haha

Nyt maanantaina sitten mul oli siis aika, ja ekana piti mennä ilmottautuu sisään ja maksaa 7$ koe maksu (se teoriakoe makso muistaakseni 35$ mut se sisälsi myös sen ajokorttiin tulevan valokuvauksen (josta BTW tuli taas ihan kauhee..)) mut joo ei oo kyl hinnoilla pilattu nää maksut tääl..
Mut kyl taas totesin ihan saman ku aina ennenkin kun DMV:ssä asioi, et lähes kaikki ketä siel on töissä on oikeesti niin elämäänsä kyllästyneitä tympeitä tyyppejä, pöh!

No mun piti sit ajaa auto semmoseen jonoon missä on kaikki ketkä on menossa tekeen ajokoetta. Mua ennen ei onneks ollu ku 3 autoo, ja heti perään yhtäkkii tuli 5. Onnex ehin jonoon just ennen niitä.
J ja Emppu sit hyppäs pois kyydistä kun mun edessä oli enään yks auto.

Sit se mun inssi tyyppi tuli. Se oli kiinalainen iso mies, mut oli tosi mukava ja hymyilikin alusta asti :) onneks en saanu ketään myrtsii ukkoo.
Eka sit se kyseli et tietää kaikki vivut ja nappulat autosta ja et mitä niistä tapahtuu ja sit piti näyttää käsimerkeillä kääntyy oikealle ja vasemmalle ja kun pysähtyy.
Sit sen jälkeen se tuli kyytiin ja sano et Jos se ei sano et pitää kääntyä niin sitte mennään suoraa. Sit lähettiin ja ajettiin semmonen 30min lenkki ympäriinsä.
Sit ku tultiin takas DMV ni se inssi sanoi heti että "You passed the test" Jeeeeeee!!!!!! Vain ois kyl ollu kumma jos en ois päässy kun kerran oon jo 3 vuotta tääl ajellu ::D
Ainut mitä se sanoi kritiikkiä, oli et pitäis jättää liikennevaloihin/stop merkkiin pysähtyessä ni pikkasen enemän välii edelliseen, et kuulema pitäis nähdä edellisen auton takarenkaat kokonaan :P no kyl mä mun mielest jätän ihan tarpeeks välii, muutenkaan kehenkään ikinä rusauttanu takaperään :D ja kyl mä tietty motarilla jätän enemän turvavälii, mut jos ollaan pysähdyksissä nii.. :P mut katoin ite siit teoriakirjast niin siin sanotaan et sen takii pitää nähdä takarenkaat edellisestä autosta, et jos se vaikka siihen sammahtaa eikä enää liikahdakaan, niin sillon pitäis pystyy kiertämään se auto ilman et joutuu peruuttamaan.

Mut jeejee, nyt ohi on ja sain käteen paperisen ajokortin ja parin viikon pääst pitäis tulla postissa se uus oikee kortti :) jeejejejejjeje!

Nyt ei ainakaa tarvi pelätä et joutuis vankilaan kortitta ajamisesta! ::D lol

Hair model

Viime kuussa mun feissiin tuli semmonen mainos että joku kampaamo ettii hiusmallia. Noh mähän tietty klikkasin sitä linkkii ku heräs kiinnostus et mikä juttu tää oikeen on.
Siinä sitte sanottiin että "Mercer Street Salon in San Francisco is looking for hair models", päiväks oli merkattu 3 elokuuta klo 1pm.
Tohon tapahtumaan oli laittanu jo monta tyyppii et "osallistun", mut mä mietin et mist ne muka vois tietää kuka on laittanu ekana et osallistuu ja et onks sil oikeenlaiset hiukset mallin tehtäviin.
Mä sitte soitin sinne Salonkiin ja sanoin et mä olisin kiinnostunut tuleen hiusmalliks. Sielt sit sanottiin et joku ottaa muhun myöhemmin tänään yhteyttä ja kertoo ja kysyy lisää jos oisin sopiva malli.
No pariin päivään ei sit kuulunut mitään ni ajattelin et ne oli varmaan jo saanu jonkun mallin, kunnes sieltä sitte soitettiinkin ja ne kysy minkä pituset hiukset mul on ja oonko valmis muutokseen, ei vaa silleen et ne leikkaa pari senttii latvoista pois. Sanoin sit et mulle saa tehä mitä vaan :D ni sit sieltä sanottiin et pääsen niille hiusmalliks ja saan ilmasen hiustenleikkuu :D

Maanantaina 3.8, kun tää päivä vihdoin koitti olin ihan innoissani et saan jotain kivaa uutta. J oli menny töihin 4am ja sen piti päästä 12 töistä. Mut koska mun piti olla 1pm jo San Franciscossa, ei se ois millään kerenny ajaa töistä meille ja sitte takas SF, nii minä ja Emppu jouduttiin ottaa Uber J työpaikalle (en tiie kuin paljon Suomessa tiedetään tost Uberista, mut lyhyesti sanottuna sehän on niinku taxi, mut silleen et lähes kuka vaan kellä on tarpeeks uusi oma auto ja puhdas rekisteri voi liittyy tohon Uberiin ja alkaa kuskiks. J on kans ajanu Uber kuskina tääl, mut nyt ei oo piiiitkään aikaan kun se on ollu niin paljon ylitöissä).
No mä sit menin E kanssa ulos tän meiän asuinalueen ulkopuolelle ja sitte vasta sieltä tilasin sen Uber auton, ku en halunnu siis et mein oikee osoite tulee siihen näkyviin... (Toimii siis älypuhelimissa mihin saa ladattua Appejä). Sit siihen tuli kartta ja näky et 3 eri kuski oli tässä ihan meiän lähettyvillä ja painoin et tilaa auto, ni sit joku niist joka hyväksy sen lähti ajaa meitä kohti (se on siisti ku näkee siit kartasta missä se on ajamassa) ja et 5min ni auto on meiän kohalla.
Auto sitte tuli ja päästiin kyytiin. Matka kesti 25min ku ei ollu ruuhkaa ja makso 35$. Oltiin sit vähän etuajassa J töissä ku ei kello ollu ku 11:30 ja se pääs töistä 12. Hengailtiin siin pihalla sitte ja ku vk lopult pääs ni lähettiin ajaa kohti SF ja sitä kampaamoa.

Sen kampaamon kohal mä sit vaa hyppäsin autosta pois ja J lähti ettii jostain parkkista, E nukku turvaistuimessa.
Sit kävelin sisään Kampaamoon ja siel ne kaikki oli pukeutunu tosi hienosti ja heti tarjottiin kuplivaa ;D

taa kuva on aulasta sisaankaynnin vieresta

Sit ne kysy nimen ja varmisti et oon varmasti siin listalla et oon tulossa hiusmalliksi.! Siel oli sit muitakin malleja, yhteensä meit oli 8 mallii. Sit meiät ohjattiin omille paikoille ja sit se "Artist" eli se kouluttaja viel varmisti et kaikki mallit on siis valmiita muutokseen ja jos ei oo ni nyt voi vielä poistua :P no kyl kaikki oli ni sit alettiin käymään suunnitelmia läpi.
Oli 2 mies kampaajaa ja 6 nais kampaaja, itse kouluttaja oli mies. Ja malleja meit oli 7 naista (kaiken ikäsii) ja 1 mies.

No sit tää kouluttaja kävi kaikkien mallien kohalla erikseen ennen kun kukaan sai alottaa ja kaikki kampaajat seuraa perässä, ja se ketä oli kenenkin mallin kampaaja ni sen kanssa se kouluttaja sit keskusteli et minkälaista muutosta tehdään.

tassa kaytiin just jonkun tyosuunnitelmaa lapi

Mun kohalla ensimmäisenä sanottiin et "You have so beautiful BIG eyes" ja olin vähän et Öööö ei mul mun mielest oo isot silmät mut ok :D ja sit ne kävi läpi et minkä muotoinen on pää ja kasvot ja mä oon kuulema ihan selvä neliöpää (mut sen kyllä tiesinkin) ja sen takii mulle ei kuulema voi tehdä otsista kun se sitä kuulema korostaa (kyl mul on ollu mont kertaa ja nytkin oisin halunnu ja aijon kyl sit varmaan talveks leikkaa ite ittelleni otsiksenki :D lol)
No sit se suunnitelma mulle oli et leikataan pituutta pois 15cm ja tehdään eteenpäin snadisti pitenevät ja sit vähän kerroksii.

Sit kun kaikki oli käyty läpi niin kampaajat vei meiät pika pesulle ja sen jälkeen ne sai alottaa leikkaa. Oli tosi hidasta kun n en kaikki kampaajat joka vaiheessa pyyteli sitä kouluttajaa kattoo ennen ku ne eteni seuraavaan vaiheeseen ( nyt tiien miltä kaikista munkin malleista tuntu kun vasta hArjoteltiin koulussa XD hehe )
Tosin ei mua haitannut, oli ihana vaa istuu siin penkissä ja katella mitä ympärillä tapahtuu ilman et piti huolehtii et mitäs se Emma on nyt pistämässä suuhun tai et mitä laatikkoa se nyt on tyhjentämässä tai eikai sil oo liian kuuma tai kylmä..

Moni taas kysy multa et oonko Venäläinen :O ja se aina suututtaa mut :D ja oon että "NO im from FINLAND!!"
Sit se mun oma kampaaja kysy et oonko käyny laitattaa mun raidat tuol kampaamossa ja sanoin vaan et en oo ikinä ees käyny tääl ennen :D en kehdannut sanoo et itekki oon kampaaja ja oon raidatkin ite tehny :D

No mut joku 2,5h kesti se, ja tykkään kyl näist mun hiuksista nyt :) nyt mun tää permiskin tuli paremmin esiin ku lyheni niin et ne jaksaakin kihartuu :)

tassa ennen kuva

ja jalkeen

J sit tuli nappaa mut kyytiin ja sit mentiin syömään yhteen Perulaiseen ravintolaan. On kyl hyvää ruokaa niillä, vaik ne syöki aika paljon riisiä ja mä en siit niin välitä.

No sit ajettiin ruuhkassa kotia, meni pieni ikuisuus :P

mini-loma (osa 2)

Ajo Renosta Lake Tahoelle kesti about tunnin verran. E ja J nukku koko matkan takepenkillä ja meitsi ajoin.
Kirjauduttiin hotelliin heti sisään ja vietiin kamat sinne.
Mä halusin lähtee rantsuun samantien kun se oli ihan siinä lähellä parin korttelin päässä. Se oli Private beach mut saatiin meiän hotellilta semmonen VIP passi ni sillä pääsi ilmatteeksi. En ees tienny et se kuuluu tohon hotelliin mut oli ihan kiva juttu.
Käveltiin tietty rantaan vaik J ois halunnu mennä autolla :O se on kyl jo niin amerikkalaistunut kun joka paikkaan pitäs mennä autolla! Ja mä kyl aina haluun mielummin kävellä. Must tuntuu et tää on yks piirre mikä on niin juurtunut et sitä ei kyl helpolla saa musta pois. Onneks J sit suostu käveleen kun hotskan respa sanoi et siel voi olla vaikee löytää parkkipaikkaa.

Rantsussa sitten J halus et otetaan meille aurinkovarjo, ja mä olin sitä mieltä et ei me nyt sitä tarvita ku siitäkin ois joutunu pulittaa 20$/päivän vuokra. Aika hirvee hinta mun mielestä. Noh J sen kuitenkin välttämättä halusi ettei kärtsätä, ja no onnex se myyjä sit suostu antaa alee ja saatii varjo 15 dollarilla kun oli jo kello 5pm ni eihän aurinkoo ollu jälelläkää ku muutama tunti.

Vesi oli aika kylmää, mut käytiin kaikki kuitenkin uimassa. Enimmäkseen leikittiin hiekkaleluilla ja E tykkäs nököttää viltillä ja katella muita lapsia.
Itekki sit kyl totesin et onneks otettii sitteki se varjo, ei siel muuten ois jaksanu istuu paahtavassa auringon paisteessa.
Yks pariskunta anto meille niitten aurinkotuolit kun ne oli lähdössä. Niitäkin vuokrattiin siellä mut en mä nyt niistäkin ois halunnu maksaa tietenkään ni ei J sit niit meille ottanu :D ja nyt saatiin sitte ne ilmatteeks.Siel oli myos kiva leikkipaikka niin Emppu kavi laskeen liukumakea.

Illalla sitte käytiin kattoo auringonlaskua mikä oli tosi nätti kun vuoret ja taivas loisti punasena.
Sit mentiin syömään Hard Rock Hotel & Casino ja siellä Hard Rock Café :) oli nii myöhä ku mentiin syömään et mä söin vaa sipulikeittoa.

Sit seuraavana päivänä kierreltiin vähän Lake Tahoen ympäri autolla ja pysähdeltiin näköala paikoille. Sit käytiin Kiva beachilla ihan vaan sen takii kun sen nimi oli Kiva beach :D

Siellä South Lake Tahoella mä oisin halunnu mennä Gondoli ajelulle ( talviaikaan sillä kulkee laskettelijat mut kesällä se toimii ns näköalahissinä ja siel ylhäällä on jotain ravintoloita ja joku ns puuhamaa lapsille. No mentiin kysyy hissi lippuja niin ne olis maksanut 40$/kpl ni ei me sit raaskittu, vaik se lippu ois sisältänyt sen puuhamaankin, mut kun katottiin esitteestä mitä siellä on niin se on kyl tarkotettu vähän isommille lapsille kun alle 1v. Ni päätettiin sitte että tehdään toi joku toinen kerta kun tullaa ja Emppu on isompi.

Myöhemmin sit alko vähän tihuttaan mut oli kyl ihana kesä sade :)
Nyt oon muuten käyny täällä jokaisena vuoden aikana, kun oon ollu talvella Host Perheen kaa, sit syksyllä ja keväällä kavereiden kaa ja nyt sit kesällä oman perheen kaa :)

Sit ku oli aika lähteä kotia ni mä taas ajoin mut Sacramentossa ( about puolessa välissä) vaihdettiin kun mua alko nii väsyttää ku toi koko matka oli ollu semmosta ylös alas mutka tietä et kokoajan joutu hirveesti keSkittyy ja sen jälkeen pelkkää ruuhka ajoa.

Mut oli kyl ihana mini-loma meillä. Varmaan taas koko vuoden ainut loma, vaik ei toikaan nyt niin hirveesti lomalle tuntunut kun kokoajan joutu viihdyttää ja vahtii Emppuukin tarkasti, kun esim ei hotelleissa oo mitään töpseli pistokkeiden suojia ettei E pääse tunkee niihin mitää, eikä meil ollu hirveest mitään lelujakaan sille :P
Mut en valita, oli kivaa ja vaihteeks mukava vaihtaa maisemia!

mini-loma (osa 1)

Meillähän ei oo ollu ollenkaa lomaa pitkään aikaan. Vaik moni vois kuvitella et mähän oon "lomalla kokoajan" ku en oo töissä, ni ihan vaan suoraan sanottuna, tää kotiäitinä oleminen on kyl ihan 24/7 job!

Meiän piti lähteä jo yli kuukaus sitten, mut eka kun J:n piti ottaa töistä vapaata ni joku toinen Supervisor oliki just pyytäny 2vkoa lomaa, ni ei me sit voitu sillon lähteä. Sit noiden viikkojen jälkeen oli luvattu pelkkää sadetta joka päivälle Lake Tahoelle, ni en mä sitte silläkään viikolla tietenkää halunnu sinne mennä. Ja sit viime vkolla ei voitu kun J:n töissä oli "bidding" uusista työvuoroista, ni sen oli pakko olla paikalla. Mut onneks sit vihdoin onnistu :)

Mentiin ekaks päiväks ja yöksi Renoon, mikä on siis Nevadan osavaltion puolella oleva "mini-Vegas". Siellä siis on casinoita missä jengi käy pelaamassa.
Tää oli mun kolmas kerta Renossa.

Meiltä ajo joku reilu 5h Renoon, mä ajoin koko matkan ja J leikki ja nukku Emman kaa takapenkillä. Lähettiin vast puolen päivän aikaan ni oltiin pysähdyksien kanssa about 6pm aikaan perillä. Me oltiin yötä ihan Downtown, Sands Regence hotel & casino. Tassa just tehtiin "Check in".

Kaikki hotellit on kyl ihan siistejä, mut yks juttu mikä ällötti oli TUPAKOINTI! Siellä nimittäin saa polttaa röökiä sisälläkin, melkeen missä vaan. Ei onneks sentään ruokatiloissa. Eli ei mikään paras paikka viedä pientä lasta. Mut lähinnä me oltiin ulkona kävelemässä, kun oli viel niin hyvä ilma, 32'C viel ilta seiskalta.

Käytiin syömässä yhessä hotellin buffetissa. Ei ollu kyl hinnalla pilattu, 11$/hklö.
Täs on muutama jälkkäri mitä mä maistoin. Toi keksi oli hyvaa mut toi marjaherkku oli aikas pahaa, vaik yleensa tykkaan kaikist marjoista.

Tänne buffettiin tuli yks pieni eläkeläis porukka, ja yks pappa horjahti päin lautas pöytää, ni siinäpä sitte kuulu hirvee kili kili kilinä kun just tuodut uudet lautaspinot liuku kolisten lattialle sirpaleiks.
Ei ihan kehdannut mennä ottaan kuvaa siit sotkusta. Mut onneks mummot ja papat pysy kuitenkin kaikki pystyssä.

Käytiin Circus Circus kasinon yläkerrassa, missä on lapsien alue. Siel on siis vaikka mitä kivaa tekemistä ja pelejä lapsille, ja tietty aikuisetkin saa niitä pelata. (ja mika parasta, siella EI SAA TUPAKOIDA!)
On flipperii ja ilmakiekkoo, ja lelujen ongintaa ja tikanheittoo. On renkaan heittoo ja hernepussin heittoo, ammuntaa, ja vesipyssy ammuntaa jne. No mä sit halusin heittää tikalla ilmapalloja puhki, kun olin kerran aijemmin voittanu tommossesta samanlaisesta tikka kisasta yhen ison pingviinin.
Siinä sitte heittelin ja puhkoin palloja. Joka tikka makso 1$, ja mä ennätin sit heittään yhteensä 11 tikkaa ja 8 tarvi et voitti tän söpön pinkin pehmon :D oli kyl nii hauskaa lol

J voitti kans yhen pikku käärmeen Emmalle.

Mä kokeilin yht toistakin pelii missä piti saada hernepussilla kaadettuu semmosen monsterin hampaita. Mut se oli jotenki tosi vaikee ettei siit tullu mitään. J yritti sita kans, mut ei sekaan onnistunut :P Eikä me sit viitsitty tuhlaa enempää rahaa.


Sit seuraavan päivänä käytiin mm. syömässä "Awful awful" burgerii, mikä siis on kuuluisa siis et sitä ei jaksa syödä kun se on niin on iso.

Sen mukana tulee korillinen ranskalaisia. Oli muute parhaat ranskikset mitä oon ikinä syöny!
Me syötiin J kanssa tää koko juttu puoliks ja oltiin molemmat ihan täynnä sen jälkeen. En kyl tajuu kuka jaksaa syödä muka ite kokonaan, vaik kaikki muut kyl näytti yksin korejaan vetävän. Ja hinta tälle oli 8$, eli halvempi kun joku kämänen mäkkäri ateria, ei paha.

Sit käytiin viel yhessä kirjastossa, kun siellä oli lapsille ohjelmana "Alphabet Adventure", Eli "Aakkos seikkailu". Se oli ton kirjaston jarjestama, ihan kiva tarina tuokio.
Ei me sit muuta hirveesti Renossa tehty, ja kun oli niin hirmu kuumakin et oli jo kiire paasta Lake Tahoelle loikoileen rannalle. :)

Itsekäs

Ei oo päivääkään kun mulla ei olis ikävä Suomeen. Perhettä. Iskää. Äitiä. Siskoja. Pikkuveljeä. Siskon lapsia. Isovanhempia. Kavereita. Ruokaa. Saunaa. Metsää. Tähtitaivasta. Terveydenhuoltoa. Suomenkieltä. Jääkiekkoa. Joukkoliikennettä. Jäätelöä. Suklaata. Helsinkiä... Tätä listaa vois jatkaa loputtomiin.

^Nyt mä oon asunut poissa kotoa (Suomesta, jota mä tuun aina pitämään kotina) jo reilu 3,5 vuotta. Se kuulostaa toisaalta lyhyeltä ajalta ja toisaalta hirmu pitkältä ajalta. Mut joka tapauksessa mennyt hurja nopeesti.
Tänä aikana oon oppinu hirveesti uutta, niin itsestäni kuin itse elämästä. Rakkaudesta. Peloista. Unelmista. Maailmasta. Ihmistä. Kulttuureista. Eikä näitä juttuja olis voinut oppia mitään kirjaa lukemalla tai opiskelemalla. En vaihtais näitä vuosia pois mistään hinnasta.

Mut niinhän sitä sanotaan että matkustaminen rikastuttaa. Mut entä sitten kun sulle jää päälle tää ainainen "matkustaminen"?

^Kuka tahansa, joka on ottanut siivet alleen ja lentänyt pois kaikesta siitä tutusta ja turvallisesta, voi todeta ihan saman asian.
Matkustaminen on tehnyt susta ennakkoluulottoman ja oot oppinut ymmärtämään mikä oikeesti on tärkeää tässä elämässä.

^Se mistä ei puhuta, on se, että lähteminen yksin saa sut tuntemaan itsesi voittajaksi kun uskalsit, mutta myös yksinäiseksi ja vieraantuneeksi kaikista muista. Kaiken lisäksi sulla on takaraivossa hirveä syyllisyyden tunne.

^ Kaikki ketkä sua rakastaa ja ketä sä rakastat, jää murheen murtamiksi.
Vaikka miten paljon yrittäisin kaunistella ja vakuuttaa ulkomaille muuttoni puolesta, pohjimmiltaan se on aika itsekäs valinta.
Vaikka onkin ihanaa elää unelmaa ja sitä mitä sä luulet että haluat, mut oikeesti tälläsellä elämän päätöksellä et voi miellyttää ketään muita paitsi itseä.
Vaikka sulla oliskin aivan ihana perhe ja ystävät, jotka lähetti sut matkaan "jos se tekee sut onnelliseksi, me ollaan onnellisia sun puolesta" ,mut silti samaan aikaan tekee kaikkensa ettet sais tietää mitä ne oikeesti ajattelee siitä että lähdet pois. Kauas pois. Liian kauas.

Äiti ja iskä molemmat oli ainakin tällä linjalla, tai ainakin siinä uskossa mä elin Tammikuussa 2012 kun olin lähdössä seikkailuille Amerikkaan Au pairiksi. Olin uskossa että mun jännittävät ihanat tulevat seikkailut olis ollut niille yhtä ihania.
Vaikka tottakai ne oli molemmat varmaan innoissaan että tytär pääsee hankkimaan uusia kokemuksia ja kirjaamaan niitä sitte CV:hen. Mutta pohjimmiltaan surullisia. My adventure was their misery.

^Tunnen syyllisyyttä. En joka päivä, mutta aina välillä, enemmän ja vähemmän.
En ole läsnä iloisissa perhetapahtumissa (isosiskoni on saamassa vauvan myöhemmin vielä tässä kuussa), veljeni sai hyvän uuden työpaikan opiskeluiden jälkeen omalta alalta jne,  enkä ollut paikalla myöskään surullisissa tapahtumissa kun mummo (isin äiti) kuoli viime joulukuussa, enkä päässyt hautajaisiin. Ja viime vuonna nukkui pois myös pikku Fido hauva (joka oli äidilleni hyvin rakas), enkä ollut silloinkaan paikalla.
Tämän lisäksi oon missannut ystävieni synttäreitä (perheen jäsenistä puhumattakaan) polttareita, baby showereita, valmistujaisia, häitä.

Samaan aikaan musta tuntuu tosi surulliselta että Emmalla ei ole täällä ketään. Emma ei saa kasvaa isovanhempien kanssa eikä tätien pyörityksessä. Emma ei oo vielä edes tavannut kumpaakaan pappaa (ei mun iskää eikä myöskään J:n isää), se tekee mut hirveen surulliseksi. Mut on Emma sentään tavannut, sanottaisko nyt näin "vara-papan", nimittäin mun isäpuolen, ketä on äitin kanssa lentänyt meitä tänne piristämään useampaan otteeseen.

^Kun asuu näinkin kaukana kuin maailman toisella puolella, aika ja taloudelliset rajoitteet väistämättä määrää pääsetkö paikalle. Tosin viime vuonna en olis ite edes voinut poistua koko jenkkilästä ilman matkustus ja maahanpaluu (oleskelulupaa) joka siis myönnettiin mulle vasta muutama kuukausi sitten.

Vaikka tiedän että tää on mun elämä ja itse päätän kuinka sen elän. Ja vaikka kuinka olisin onnellinen täällä, ei se silti poista sitä syyllisyyttä mitä aina välillä tunnen, ja kuinka kauhee tytär, sisko tai kaveri oon kun vaan jätin kaiken.

^Vaikka mä olenkin sosiaalinen ja tykkään tutustua uusiin ihmisiin, ja saan kavereita aika helposti. En silti oo koskaan tuntenut itteäni näin yksinäiseksi. En tiedä onko tää nyt joku baby blues, mutta välillä vaan itkettää.

Vaikka kyllähän mä oon ihan yhteyksissä mun host perheeseen täällä, niin ei se kuitenkaan oo sama kuin oma perhe joka tuntee sut läpi kotoisin ja joka hyväksyy sun omat mielipiteet ja sen että et usko ihan kaikkeen. Ja noi kaikki mun kaveritkin täällä aikalailla tulee ja menee. Se ei ole sama kuin lapsuuden ystävä jonka kanssa on yhdessä kasvettu ja jonka kaa jakaa palan omaa historiaa.

Valitsemalla kulkea eri tietä kuin kaikki muut, se jättää jälkensä ja päättää hyviä ystävyyssuhteita. Se on väistämätöntä And that's life! Mutta se ei tee siitä yhtään sen helpompaa.

No onko tää kaikki ollut sen arvoista? Kadunko että otin ison harppauksen ja valitsin kansainvälisen elämäntyylin? Kyllä, ja En todellakaan.

Mut asiahan ei ole ihan noin yksinkertainen eikä elämää voi ajatella niin että "Entä jos". Entä jos en olisi ikinä lähtenyt. Kuka tietää missä olisin, mitä tekisin ja kuka olisin.
Tai entä jos olisin lähtenyt mutta en olis ollut kuin vuoden (mikä alunperin oli mun suunnitelma, että jos nyt yhden vuoden selviäis). Mitä sitten?

Jos näin olisi käynyt, ei mulla nyt olis mulle kaikista tärkeintä ihmistä, eli Emmaa..

Älkääkä nyt käsittäkö väärin, kyl meillä menee täällä ihan hyvin ja oon onnellinen että mulla on ihana mies joka pitää musta ja Emmasta huolta.
Vaikka ei olla mitään kauheen rikkaita ei meillä silti mitään nälänhätää ole. Ollaan kaikki ihan terveitä, meillä on oma auto, Ja seuraavana suunnitelmissa on  hankkiutua eroon tästä törkeän kalliista vuokra kämpästä ja ottaa laina ja hankkia ihan oma talo.

Se mitä elämä tuo, ei voi koskaan tietää. Se on elettävä päivä kerrallaan ja otettava vastaan niin ilot ja surut.
Onneksi joku sentään on keksinyt SOME:n ja että edes FB:n, whatsUp:n , Skypen sun muiden kautta voi olla yhteyksissä ja muiden elämissä perillä, edes ripauksen.

testi

Me osallistuttiin semmoseen lasten liikkumistutkimukseen tossa keväällä. Siinä siis pistettiin E jalkaan semmonen monitori juttu. Se pistettiin jalkaan, ja sen sisään oli laitettu semmonen sensuri joka kerää tietoa liikkeistä.
Tässä oli vaihtoehtona tehdä se joko päiväs aikaan, tai yöllä. Eka meiän piti tehdä se päivällä mut 2x unohdettiin alottaa (kun siin on tietty aika minkä ne ohjelmoi et se alkaa kerään tietoa ja loppuu) ja aina ku unohdettiin ni piti ajaa Berkeley (meiltä joku 35min/suunta) ja ainoastaan siel paikan päällä ne voi ohjelmoida sen uudestaa. Niin ne sit ite ehdotti jos tehtäisiin se yö aikaan, ni vois olla helpompi, kunhan muistetaan laittaa se ilta 9pm nilkkaan :D

Mulle tuli ihan vankikarkuri mieleen kun tommonen nilkassa ja liikkeitä monitoroidaan :D haha.
No sit tän lisäks et toi laite oli toiminnassa niin meiän piti kirjottaa semmosta ns"päiväkirjaa" kaikesta mitä E teki. Esim sillon kun se oli viel ysiltä hereillä kun alotettiin niin piti merkata et Kenen seurassa E on: mun, eli äidin. Mitä vauva tekee: yrittää ryömiä. Ja kellon aika esim 9pm-9:15pm ja sit sen jälkeen vaik 9:15-9:35pm luettiin kirjaa, äidin kanssa. Ja jos joku kanto sitä sylissä jne...
Ja sit kun se söi maitoa niin asento on selällään, ja niin edelleen.
Ja sama juttu kun E nukahti niin piti merkkaa et monelta nukahti. Pistikö sen nukkuun selälleen vai mahalleen ja kuinka syvässä unessa se on. Ja sit sen jälkeen kun se nukkui niin ei tarvinnu enään, kun mä nyt tietty menin itekki sit nukkuun, mut aina kun E herätti yöllä ja söi taas niin ne ajat piti merkkaa ylös jne.
Tulipas monimutkainen selitys :D lol.
Mut tää oli siis semmonen tutkimus missä ne haluu selvittää miten paljon tietyn ikäset vauvat/lapset liikkuu ja kuinka rauhallisesti ne nukkuu vai pyöriikö ja vaihtelee paljon asentoa nukkuessa jne. Niin me nyt osallistuttiin huvikseen kun siit viel maksettiin 70$ :D ni aika easy money, siit et kirjottaa vähän juttuja ylös, ja ei se monitori ollu päällä kun 5h ajan.
Nyt me sit varmaan osallistutaan uudestaa, mut päiväs aikaiseen kokeeseen. Varmaan kivempiki tehdä kun E on vähän isompi ja se ite liikkuu niin paljon :)

Haastattelu

Hohhoo... Onpas menny taas liian pitkä aika kun viimeksi päivitin mitään. Tai oikeestaan kirjotin hirrrrveen pitkän jutun joskus kuukaus sitten ja just kun olin valmis ja lukemassa läpi nii tietty onnistuin jollain ihmeen konstilla hävittämään koko roskan jonnekkin bittiavaruuteen taas vaihteeks... Ei siis oo eka kerta kun niin on käyny. No se tietty harmitti niin etten sit taas vähään aikaa jaksanu mitään taas kirjotellakkaan.. Mut josko nyt sit onnistuisi :P
No nythän siitä onkin jo varmaan 3kk kun sain vihdoin ja viimein sen työluvan. Sit hainkin jo töihin tonne Cultural Care:lle missä olin Au pairina, niin LCC:ksi. Ne ketkä luki mun sitä aupair blogia varmaan muistaakin mitä ne tekee, mut muille muistutukseksi et nehän on Local Childcare Cordinator. Ja nehän on tukihenkilöitä niin host perheille kuin aupaireille. Noh, ei siitä nyt sen enempää, koska mulle sanottiin et niillä ei ole nyt tarvetta uudelle LCC tässä meiän alueella, joten nyt sit vaan toivon et joku lopettais niin ne vois sitte palkata mut :D
Sit saatiin kutsu siihen oleskeluluvan myöntämis haastatteluun. Se on siis semmonen et ne viranomaiset haluu tietää et onko oikeesti yhessä jne, (näistäkin jutuista muistaakseni kirjottelin sinne mun aupair blogii, et kun tämänhän monet saattaa maksaa jollekin jenkille tyylii 10 tuhatta et ne menee naimisiin vaan papereiden takia ja sit kuitenkin asuu eriosoitteissa jne. No toihan on oikeesti laitonta, mut oon kuullu et esim yks kaverin kaveri teki niin :S mut joo, niin tossa haastattelussa ne haluaa selvittää et on oikeesti yhessä eikä mikään järjestetty juttu.) sen takii mua vähän jännittikin toi kun oon kuullu et ne saattaa kysyy ihan ihme juttujakin, esim Mitä shampoota sun mies käyttää? Mikä on lempi tv-sarja? Ja sit ne testaa et tietääkö. No ei siin mitää, kylhän mä nyt tiien ku oikeestikki asutaan ja ollaan naimisissa :D mut kun yleensä nää kaikki immigration paikat ja työntekijät on jotenkin tosi vakavia ja muutenki itelle ainakin jotenkin ahdistavaa :S
No mut anyway, meillä oli aika maanantaille, puolenpäivän aikaan San Francisco Downtown. J oli koko yön töissä (10pm - 6am) ja sit ennen kun se ajaa kotiin niin pääsee nukkumaan siinä 7 aikaan. Sovittiin et herätän sen 10am, ja sit nopee aamupala ja sit lähdetään kohti SF. Meiltähän ajaa semmonen 45min about downtown.
No, sit oli aika herättää J, 3h unien jälkeen ja valmistautuu lähteen. J otti meiän kaikki paprut ja Emman toiseen kainaloon, ja mä otin hoitolaukun ja suljin oven lukkoo.
Sit pakkauduttiin autoon ja meitsi siis ajoin ku J oli nii unenpöpperössä ettei ois turvallista laittaa sitä rattiin.
Lähettiin sitte mAtkaan ja joskus reilu 5 min päästä J kysyy et " saakka mä ne paprut sielt edestä ni tarkistan viel et meil on kaikki mitä tarvii?" Sit oon silleen "Ööö ei ne oo tääl edessä, sähän ne toit enkä mä". Oisittepa nähny J ilmeen keskipeilistä kun se istu Emman turvaistuimen vieressä keskellä, ja siit vaan näki et OMG! Noh, arvatkaa kaks kertaa mitä kävi! J kun oli pistäny Emmaa turvaistuimeen niin siks aikaa se oli pistänyt ne paprut auton katolle, ja tietty sit unisena unohti ne sinne. :O liikenne valoissa kurkattiin ihan varuiks et oisko ne viellä siellä, mut eipä tietenkään. Se oli sit uukkarin paikka ja takasin kotia kohti. En osaa ees kuvailla miltä täs vaihees tuntu, kun tiedettiin et siel sit menin molempien työluvat, passit, Syntymätodistukset, myös Emman, meiän vihkitodistus jne ja kaiken lisäks se kutsu sinne haastatteluu minne oltiin matkalla. Ja sinnehän ei pääse edes koko rakennukseen sisään ilman tätä kutsua.
Saavuttiin sit takas kotipihaan ja missään ei näy jälkeäkään mistään meiän papereista. Täs vaihees J nous autosta ja säntäili ympäriinsä jos ne vaikka olis lentäny johki puskaan :D ja meitsi meinasin alkaa jo itkeen kun mietin et sinne meni sit passit ja kaikki. Sit yhtäkkii huomasinkin sivupeilit kautta et joku oli meiän kotiovella. Sit huusin J:lle et joku on meiän ovella ja se sit meni kattoo et kuka siel oikeen on. Oon ihan varma et tää nainen oli joku pelastaja enkeli, nimittäin hän oli ollut ajamassa töihin tossa meiän asuinaluees viereisellä 4 kaistaisella tiellä, ja eka oli ihmetelly et mitä ihmeen papereita tällä on heitelty, kunnes oli huomannu meiän vihkitodistuksen ja sen tutut siniset värit niin oli tajunnu ettei nyt tainnu ollukkaan ihan mitä tahansa turhia papruja. Sithän oli parkkeerannu auton tien sivuun ja lähteny metsästään näit leijuvia papruja pitkin kaistoja ja tien reunoja. Niimpä tää oli löytänyt lähes kaikki meidän paprut ja molempien passitkin. Ainut mitä puuttu oli mun työlupa ja se kutsu sinne haastatteluun. Lähettiin sitte ite viel ettiin tien varteen jos vaikka löytyisikin eikä tuuli olis lennättänyt niitä tuntemattomiin.
Jollain ihmeen kaupalle me sit löydettiin ite nää viimisetkin tärkeät dokumentit ja päästiin uudelleen matkaan kohti SF!!! Siis tää on jotenkin niin mun tuurii kun tälleen käy :D ensin saa melkeen sydärin ja sit kaikki kääntyy niinku ei mitään ois tapahtunutkaan XD eniten mua kyl harmittaa kun ei tullu siin hässäkässä edes kysyttyä tän ihmenaisen nimeä ja/tai puhelin numeroo et ois voinu kiittää viellä jotenkin kun pelasti meiät.
Onnex ei ollu mitään ruuhkiakaan ja parkkipaikkakin löydettiin parin korttelin päästä kuin tilauksesta. Ei siis myöhästytty yhtään.
Ennen kun tänne rakennukseen pääs sisään piti näyttää tää haastattelu kutsu ja henkkarit ja sit piti ottaa kaikki takit ja hatut ja kengät pois ja laukutki meni läpivalaisuun ja ite piti kävellä metallinpaljastimen läpi. Sitte neljänteen kerrokseen ja odottaan haastattelua. Ei keretty ku ehk 5 min oottaa ni meiät kutsuttiin.
Meiän haastattelia oli tosi pitkä harmaa-sinisilmäinen mies. Koko haastattelu oli tosi rento (niin et ihan turhaa taas stressasin haastatteluakin) ja kaiken lisäks sit selvis et tää haastattelijalla oli sukua Suomessa :D nimittäin sen iso äiti oli Suomalainen ja iso isä Norjalainen :D ja no se ite oli syntyny tääl Jenkeissä, eikä ollu viel Suomessa käyny vaik sanoki et se on seuraavana sen travel list :D sit mä tietty sanoin et no kandee ihmees mennä käymään ja se kerto et sen vanhemmat on menossa tänä kesänä Suomeen sukuloimaan :P
Ei siin sit mitään, se oli ihan ihastunut meiän pikku Emmaan ja sano et ei oo epäilystäkään etteikö asuttais yhdessä ja etteikö oltais rakastuneita :D
Kaikki meni siis ihan loistavasti ja viikon päästä täst haastattelusta mä sit sainkin sen Green Cardin postissa. Että näin. Ei munkaa elämästä draamaa puutu ;P

Aupair juttuja

Uuups, hurahtanu taas vähän aikaa kun viimeks oon kirjottanut. En oo vaa jotenki saanu aikaseks vaik välillä oiskin ollu joku pieni rako et ois ehtiny kirjottaan. Kirjotan joku toinen päivä niist lääkärikuluista jne ku nähtävästi ei kait viel olla saatu kaikkia laskuja..

En oo varmaan muistanut täällä vielä kirjoitella siitä että mun host perhellähän on taas uus aupair :D
Juttuhan meni niin et kun mun jälkeen tuli tää Neiti X, ja sit kaikkien kauheuksien jälkeen se ite sit päätti lähteä kotiin (ite oisin siis antanu potkut jo aikaa sitte), ja niistä sen jutuistahan kirjottelinkin.
No sithän niille tuli se Sabrina, joka oli myöskin Saksasta kotosin, mut oli siis ollu jo vuoden East Coastilla AU pairina ja nyt sit halus jatkaa vuoden mut täällä West Coast.
Kaikkihan oli kerrassaan loistavasti, S oli tosi tosi hyvä ja mukava ja sai jopa pidettyyn Ava ja Leo (mun host kids) kurissa ja ne sitä tottelikin jne.
Mutta, eipä se ehtiny ollakaan ku yhen kuukauden viime kesänä kun se sitte päättikin et haluaa lähteä takas kotiinsa Saksaan. Se oli kuulema saanu siellä jotain töitä mitä se oli netin kautta hakenu, ja se halus mielummin sit lähteä sinne töihin.
No ei siin mitään. Sithän host perhe oli taas pulassa et kenet ne nyt muka saa uudex Au pairiks. Ku Neiti X ja Sabrinan välissä oli vissii vajaa kuukauden jakso et niil ei ollu ketään, ja mähän kävin siel sitte niille hoitaa Avaa ja Leo.
No nyt oli sit sama juttu, niien piti löytää uus Au pair ja nytkin mä kävin tuuraan masuni kanssa ja taas vahtii muksuja :D
No ette arvaa mut hostithan päättiki sit et ne ottaa seuraavan Au parin Suomesta :O ja ne viel anto mun lukee sen kaikki tiedot sielt niiden profiilista. No hänhän on Hämeenlinnasta ja nimeltänsä Annika.
Ei osannu kirjotuksen perusteella ainakaa englantia kovinkaan hyvin, mikä mua ihmetyttää koska ikää on 25v, ja yleensä suomalaiset kyl osaa ihan suht hyvin..
No en tiie, hostit silti halus sen kun kuulema Suomalaiset on parhaita ;D niin et oon mä kait oikeesti jättänyt hyvän kuvan Suomalaisista ja näköjään ne oikeesti tykkäs musta ja siit miten mä pidin kurii yllä :D
Mutta voivoi, ei kuulkaas mua korvatakkaan ihan niin helpolla!
Mähän tän Annikan kanssa viestittelin jo ennen ku se Lokakuun alussa saapui, ja sillon oli vähän jännä fiilis et tuleekohan tuostakaan mitään...
Ei millään pahalla, mut jos jo ennen ku oot edes lähteny kotoa voivottelet ja itket että yhyy kun on jo nyt ikävä, niin eipä ainakaan mun pisteet nouse.

Noh, nythän hän on ollu siis jo reilu 5kk täällä, ja ihmettelen ettei oo lähteny pois, koska eihän näytä viihtyvän. Ja ne kerrat mitä oon nähnyt niin pelkkää valitusta valitusta valitusta.... Ihan kaikesta! Varsinkin siitä "kuinka rankkaa työtä"! Siis eihän hän tee töitä melkeen ollenkaan verrattuna esim mun aikatauluihin. Mähän olin joka päivä ma-pe Avan kanssa sen 8am-4:45pm ja Leon kanssa aamulla ekan tunnin kunnes hänet vein kouluun 9-12, ja tän jälkeen oli 12-4:45pm molemmat muksut, siis joka päivä.
Ja nyt tää Annika on töissä vaan aamulla 1h Avan kanssa (koska host isä vie Leon kouluun samalla kun ite lähtee töihin klo 8am, eli samaan aikaan kun Annika alottaa), ja sit Annika vie Avan kouluun ysiks ja hakee 12. Syöttää Avan ja sit se menee päikkäreille kunnes Leo haetaan kello 3pm koulusta. Sitten se syöttää ne molemmat ja sit vaan jotain leikkimistä tai mitä vaan ulkoilua kunnes host äiti tulee klo 4:45pm töistä.!!! Niin en tajuu mitä se valittaa. Jos se on alle 2h niien molempien kanssa päivässä!!!
Kun mä jouduin tyylii 9h päivässä pelkän Avan kanssa + sillon mun toisen vuoden host isä oli kotona vaan mikä mua kyl ärsytti suunnattomasti kun se hankaloitti mun juttuja..
Mut joo, en oo katkera en :D mua vaa ottaa päähän kun valitetaan noin pienistä.
Yhtenäki päivänä kun meil oli play date, ja Leo ja Ava alko nahisteleen ja lyömään toisiaan, niin Annika ei tehny mitään, sano vaan et "en mä jaksa ees yrittää estää kun ei se auta mitään" :O
Että semmonen tapaus ja tuommoinen asenne.
 Host äiti toivois enemän kommunikointia mutkun sen englanti on niin huono niin ei se puhu paljon mitään. Vaik oon yrittänyt sanoo sille et yrittäis vaan puhua , ei sitä muuten opi ellei puhu, ja sitä paitsi hostien kaa on kaikist paras kun ne kumminkin ymmärtää huonoakin englantia ja niiltä on helppo kysyy jotain sanoja jos ei tiie :)
Sit samoin kun se on edelleen homesick, ja oon yrittänyt sanoo et kandeis pitää ittensä busy, niin ei ehtis ajatella koti ikävää.. Mut ei se oikeen tykkää hengailla muiden Au pairienkaan kanssa (ja ei siis oikeen mun kaan kansaa ja enään en ees jaksa pyydellä). Yhen ruotsalaisen au pairin kaa se ystävysty mut nyt sekään ruotsalainen Agnes ei jaksa sitä Annikaa enään kun se koko ajan vaan valittaa kaikesta eikä mitään voi nähdä positiivisesti.
Niin et en kyl tiie mitä se tekee tääl jos on niin kauheet oltavat. Ite oon sitä mieltä et jos et oikeesti oo happy ni mielummin lähtee sit kotiin.
Ite jos en ois sillo Virginiasta löytänyt uutta perhettä ni oisin kyl mielummin kotiin Suomeen tullu ku sinne jääny, koska en todellakaan viihtyny siin perheessä..
Mut joo...
Sit toinen juttu. Leti, mun paras kaveri täällä, se lähtee kotiin Braziliaan eka päivä huhtikuuta :'(((((( itkettää jo valmiiks, snif.
Mut siis sen host perheeseenhän tulee nyt sit kans Au pair Suomesta :D mut mähän oon niillekin ollu babysitterinä ja ne on tykänny, niin nyt neki otti seuraavan Suomesta :D hehee mullapa onkin hyvä maine :) mut ei ihmekään ku oon niin paras!! ;D lol

Ensimmäinen viikko

Kuten jo aijemminkin jo mainitsin, niin eka viikko oli ihan kauheeta. Vaikka selkäsäryt oli menny jo ohi niin mun päähän vaan sattu ja sattu. En voinu oikeen tehä mitään kun tuntu että huimas vaan jos oli pystyssä.

Lauantaina me mentiin sitte ekan kerran ER = Emergency Room = Ensiapuun, ja siellä ne sit otti tutkittavaksi ja verikokeisiin jne ja selvis että mulla oli nestehukka ja virtsatietulehdus. Joten sit olin siellä tiputuksessa ja sain antibioottikuurin.
Sanoivat että päänsäryn pitäis lähteä nyt kun on saatu nesteytys tasapainoon ja sit passittivat meiät takas kotiin.
No eipä ollu seuraavana päivänä viellä lähtenyt ja musta tuntu että paheni vaan. Tää oli sunnuntai päivä ja sillon J perhettä tuli kattoon Emmaa.
No enhän mä sit voinu mitään seurustella niitten kanssa kun makasin vaan sängyn pohjalla. Ainut mitä oikeestaan oli ni syötin Emmaa makuulleen ja samoin itekki vaan söin sängyssä maaten silmät kiinni. Ei ollu kovin kivaa.

No sitte maanantaina J oli sillee et eihän täst tuu mitään ku en voi tehä mitään ja et kyl nyt joku on varmaan vialla niin sit lähettiin käymään lääkärissä (nyt ei siis ollu ER vaan mentiin dr. Singletonille). No se sitte otti mut vastaan vaik ei meil ollu ees mitään aikaa varattuna (onnex otti). Ja se sitte kyseli kaikkee, mut ei oikeen tehny mitään ja sano et kyl se menee varmaa ohi ja määräs jotain toista särkylääkettä mitä en ollu viel kokeillu, ja se on siis semmosta mitä voi ottaa if u are nursing ur baby! Ja laitto se lähetteen et pitäis mennä käymään alimmassa kerroksessa verikokeissa, et jos sielt selviäiskin jotain. Must tuntu ihan turhalta kun just lauantaina oltiin viimeks otettu kaikki, 5 isoo puteliiki verta ja ne kaikki oli ollu ihan ok.
No sinne sitte mentii, onneks ei ollu hirveet jonot ja ei ollukku pari tyyppii mua ennen.
Ja no sit ku toi saatii hoidettuu lähettiin sieltä lääkäristä ni mä vaan aloin itkeen autossa kun oltiin ajamassa kotia kun ei taaskaan tapahtunut mitään ja edelleen se sama aivan karsee päänsärky etten voi tehä mitään. Hyvä kun pystyin seisomaan kun en voinu seisoo suorana, ja kaikki kirkkaat valot oli iha hirveitä.
En sit poistunut edes autosta siks aikaa kun J kävi apteekissa ku sattu vaa enkä voinu lopettaa itkemistä.
No tultiin sit kotia ja mä otin särkylääkettä eikä sekään mitään auttanut :F
Jotenkin sain sit kuitenkin nukuttuun yön yli, vaikka katkonaisesti kun Emma herätti syömään varmaa 1-2h välein. Ja kun yöllä ei J oikeen voinu hoitaa Emmaa kun pakko senkin oli joskus nukkua kun sehän koko viikon oli jo Emmaa hoitanut kun mä en voinu tehä mitään, vaikka oisin halunnut. Iso kiitos sille kyllä, ja teki varmaan hyvää isä-tytär suhteelle heti alusta alkaen :)

No sit meillä oli Emman 1vko tarkastus, tiistaina, pediatrician appointment 10am. Meil tuli vähän kiire lähtö mut kerettiin kumminkin onnex. Mua inhotti ku jouduin raahautuu mukana vaik hyvä et pysyin pystyssä ku huimas ja päässä vaan keikku ja sattu nii sairaasti et silmiinkin jo sattu ja mietin vaa etten koht kestä enää..
Kun ootettiin et se meiän lääkäri tulee, nii must tuntu et kuolen koht kun pääräjähtää! Mä vaan istuin tuolilla, päätä nojasin rattaisiiin ja kuuntelin mitä se lääkäri sit selitti. Onneks J hoiti puhumiset.
Sit ku se oli ohi ja oltiin lähdössä ja siel oli ton lääkäriaseman alakerrassa kahvila (tää lastenlääkäri paikka on siis San Mateossa ja se Seton Medical Center, missä Emmakin synty on Daly Cityssä) ni sit J oli sillee et otetaaks sämpylät tosta ni syödään vähän. No mul ei kyl tehny ees mitään mieli mut jäätiin kumminkin. Ja sit ku saatiin leivät ja otin ekan haukun siitä ni tuntu et oksennan kohta. J vaa katto mua ja oli sillee "mitä tapahtuu" ja sit sanoin et "must tuntuu et oksennan koht"
Sit se nous äkkii ja kysy et "onks kellä jotain muovipussii" (kun ei siin lähellä siis ollu mitään vessaakaan). Sit se kahvilan myyjä oli sillee "mul on yks" ja sit J kipitti hakeen sen ja just sai sen mun nassun alle ni johan lens oksennukset :X
Sit kun mä vaan siin oksentelin niin J pyys ne meiän leivät mukaan ja sit mentiin autolle. Mun koko kroppa vaihteli edestakas kuumaks et hikoilin vaa ja sit muutama minuutti myöhemmin olin ihan jäässä.
 Sit J soitti taas sinne sairaalaan ja oli silleen et "Ette te voi väittää ettei mikään oo muka vialla, ollaan niinku ravattu siel jo monta kertaa eikä kukaan oo tehny mitään selvittääkseen mikä oikeesti on vialla" ja sit se selitti ku nyt jo oksentelin ja lämpötilan vaihtelut jne.
Ja kun se oli ite lukenu netistä, niin vaikutti että mulla oli Post Pain from the epidural.
No sithän me ajettiin sinne sairaalaan taas ja suoraan Emergency Room, ja sit joku hoitaja tuli jo vastaan meitä autolle. Oli kauheet ku mua pyörrytti niin paljon etten voinu pitää silmiikää enää auki enkä meinannu päästä edes autosta ylös. J ja se hoitaja autto mut sit pyörätuoliin ja sit se hoitaja kärräsi mut sisälle ja J otti Emman autosta rattaisiin.
Sit päästiin onneks suoraa ihan kunnon lääkärin juttusille, kun aijemmin oli et eka ku menee ER ni siel ne hoitajat kyselee ja sit myöhemmin tulee se itse päivystävälääkäri kyselee ja selventää mikä on hätänä.
No meiät vietiin sit ihan eri huoneeseen ku missä kaikki sairaat ER potilaat ja sit tuli yks lääkäri ja yks anestesia lääkäri kyseleen. No mähän vaan istuin siin pyörätuolissa ja nojasin Emman rattaisiin rätti päässä silmillä ku kaikki valot sattu silmiin ja päähän, enkä meinannu jaksaa pitää päätä edes pystyssä.
No J sit kertoili niille mitä oli jo tapahtunut ja miten kaikki oli menny vaan huonompaa suuntaan ja sit ne kyseli multakin jotain kysymyksiä joihin sitte vastailin.
Lopult sitte selvis että mulla oli just se mitä J oli jo ite lukenu, eli severe headache ja se johtu siitä kun mulle oltiin laitettu se epiduraali puudutus siin synnytyksessä. Niin joskus kuulema kun sinne selkäytimeen pistetään, ni ne selkäydinnesteet saattaa jäädä ns."vuotamaan" ja kun ne vuotaa, nii se sähköttää sen kivun suoraan päähän ja aivoihin.
(Ja kun mun äiti Suomessa oli kans lukenut tosta niin se sano et jos oksentaa niin se on merkki et on jo tosi pahassa tilassa ja se voi aiheuttaa aivovaurion :S omg) niin sen takia ne vissiin vihdoin usko et ok on se varmaan ihan tosissaan. Vaik aijemminki olin sanonu et oikeesti, mä en ees valita mistään pienistä päänsäryistä enkä ikinä oikeestaan syö mitää särkylääkkeitä, mut nyt on kyl nii hirvee kipu et oisin syöny mutku ei mikään auttanut :/
Nojoo, no mut sit ne sanoi et on yks keino millä tän vuodon voi saada lakkaamaan, mut kaikille se ei tehoo, et ois niinku 50/50 tsäänsit et toimiiko vai ei. No me sit J kaa sanottiin samaan aikaan et Tietty kokeillaan jos on ees mahkut et auttaa.
Eli mitä niiden pitäis tehdä, on ottaa multa pullollinen verta ja sit pursottaa se mun oma veri sinne selkäytimeen tukkimaan se selkäydinnestevuoto. Sitä sanotaan Blood batch.

Sit ne hoitajat meni hakeen läjän papereita meille täytettäväks ja mä halusin mennä vessaan. Enhän mä pystyny mennä yksin kun oisin varmaan kaatunu naamalleni vessan lattialle ku huimas niin paljon. Ni J sit joutu tuleen mukaan ja pitää mua pöntöllä pystyssä (kaikkeen seki mun kanssa joutunu :D ))
No sit täytettii papruja ja jouduttiin venaan meiän vakuutusyhtiöltä vastausta et korvaako ne mitä tästä toimenpiteestä.
Siks aikaa mulle haettiin joku sairaalasänky et voin maata suorana.
Sit ku tuli vastaus niin mut kuskattiin johki tokaan kerrokseen, ei oo mitää hajuu minne kun en nähny mitään. J ei saanu edes tulla sinne enää mukaan Emman kanssa vaan joutu jäädä oottaa muualle.
Mulle oli juotettu taas hirvee määrä sitä pahaa rypälemehuu et oli taas pissihätä. No sit kun kaikki lääkärit ja hoitajat oli jo siel huoneessa ni sit ne vaa sano et vessaan on liian pitkä matka täältä, et sun pitäis tehä pissat kippoon. Ja ku mul oli jo selässä ja rinnassa semmosset seuranta anturit, niin en ois kuulema voinu lähtee oikee liikenteeseen niitten kanssa. Ni sit ne laitto mun pehva alle jonkun ihme muovikipon ja laitto pedin ympäriltä verhot kiinni ja oli sillee "okei, nyt voi pissaa"
No ihan ku siin muka sit pystyis muka pissaa kun kaikki kuuntelee verhon takana, saati ku oli makuullaan, ni ihan luonnoton asento ettei siit tullu yhtää mitään :D ni sanoin sit et en mä kyl pysty tälleen et pidätän sit vaan :P lol
No sit ne lääkärit tuli ja ne pisti mut istumaan ja heti alko huimaan ja päässä pyöriin. Sit se toinen, anestesia lääkäri meni mun selän taa ja alko putsaan ja säätää siellä, ja sit se toinen yritti ottaa mun käsistä verta. Huom. YRITTI! Kun mulla kun on vaan se YKSI hyvä suoni mistä saa verta, ja seki oli turmeltu koko käsivarsi mustelmille jo aijemmilla kerroilla, ku niin monta kertaa ravattiin kaikis tutkimuksissa ja joka kerta ku otettii verikokeita.
Siin se lääkäri miekkonen sit aikansa tökki niin et mun käsi oli ihan pikku neulanpistoja täynnä. Mä en ees jaksanu välittää siin ku se kokoajan piikitti, normistihan mua yleensä aina sattuu, tai vähintäänkin kirpasee, mut nyt toi päänsärky kyllä vei kaiken tajun.
Sit se lääkäri siin oli sillee sille toiselle lääkärille et "ihan uskomatonta kun ei täältä tuu mitään" kun se toinen sitä hoputteli kun se olis jo ollut valmis pistämään mun selkään..
No sit 20min yrittämisen jälkeen (ja huom täs vaihees tän koko homman piti jo olla ohi, kun ne sano et jos mä jaksan pidättää 20min ni sit pääsen vessaan) ni sit se vihdoin sai mun kädestä, jotenki ihmeellisesti kahen sormen välistä.
Kesti vaik kuin kauan sen verenki tulo sielt letkust sinne puteliin, ja lopult ei ne ees saanu sitä täyteen (niin paljon ku yleensä tarvis) mut sit ne päätti et ne laittaa nyt sen mitä sai, eli joku 2/3 pulloo.
Sit mun piti olla ihan paikallaan, ja se anestesia lääkäri sano et "now u might feel some pressure and maybe hurt a little but try to stay still", no sit mä jo ihmettelin ettei mitään tapahdu ku en tuntenu mitään ja sanoinki et "i cant feel anything" ni sit se oli vaan et no hyvä, sit se on menny ihan täydellisesti.
Sit ne laitto mut makaamaan ihan suoraks taas ilman tyynyjä ja sano et mun pitäis maata jokunen hetki ennen ku ne päästää mua sinne pissalle. No siin sit makoilin ja olinki nukahtanu ja heräsin joskun 40min päästä ku rakko meinas repee :D sit pimputtelin nappuloita et hoitaja tulee päästää mut vessaa, ja sit tulikin nopeesti ja se pisti mut pyörätuoliin istuu ja lähti mua kärrää veskiin. Sit ku oltiin sielt tulos takas ja se kysy et mikä mun kipu on nytte asteikolla 1-10 (10 siis suurin mikä mul oli ollu aijemmin) ja must tuntu ettei ollu enää läheskään yhtä paljon päänsärkyä, ni sanoin et 4. Kyl mul viel sattu päähän, mut ei yhtään niin paljoo mitä se oli ollu, et siihen verrattuna se oli kyl alle puolet siit mitä se oli pahimmillaa ollu.
No sit se hoitaja kärräsi mut sen mieslääkärin luo joka oli ottamassa multa verta ja sano sille et Saako päästää kotia kun kipu on tippunu jo 4? Sit se näytti peukkuu ja sano et Saa kotiuttaa. Jeee!
Sit mentiin takas sinne mun hoitopedin luokse ja sit sain pukee omat vaatteet ja se hoitaja soitti J:lle et se voi mennä hakeen auton valmiiks ja et mut viedään aulaan oottaa.
Sieltä sit J haki mut ja voi että oli ihana ku ei ulkonakaa auringonpaiste sattunu silmiin.

Sit lähettiin kotia kohti ja mul oli yhtäkkii hirvee nälkä ni söin sit sen leivän mikä aamulla ostettiin sielt kahvilasta :D ja J kerto et ku Emma oli alkanu huutaan eikä se saanu sitä millää hiljaseks ku sil oli nälkä, eikä ne päästäny sitä tuomaan Emmaa mulle syötettäks, ni joku hoitaja oli sit antanu sille 2 pulloo maidonkorviketta et se pysty sen syöttää :D

Pari päivää siin meni et mun päänsärky oli kokonaan poissa, ja voin kertoo et oli kyl aivan mieletön tunne etten muistanutkaan et miltä tuntuu kun mihinkään ei satu!
Edelleenkään (näin 4kk myöhemmin) en pysty nukkuu tyynyn kanssa, vaan kaikki yöt menee ilman tyynyä selkä ja niskat ihan suorana.
Mut muuten kaikki on onneksi nyt ihan hyvin.

Kirjotan vähän myöhemmin kuinka kalliiks nää kaikki tuli niin järkytytte :D onnex me saatiin toi CCHP -vakuutus, muuten menis varmaa loppuelämä sairaala laskuja maksellessa.
Vaikkakin nyt ollaan taas vaihtamassa vakuutustakin taas.. Mut siitäkin myöhemmin lisää.