Haetaan vauva kotiin

Synnytys tarina

Laskettuaikahan oli 28.4 mutta koska E syntyi 10 päivää etuajassa, ei voitu olla varmoja etteikö tää Pikku Kakkonen haluais nähdä päivänvalon myös etuajassa. Sen takia mun äiti lens Suomesta tänne meille jo 14.4, ihan vaan sen takia että jos lähtö sairaalaan tulee jo vkolla 38. (14.4 on meiän hääpäivä smile emoticon:) Nyt on jo 2 vuotta oltu naimisissa ja toinen masuasukki tulossa, hihii). Vaikka J kysyikin jo alustavasti sen siskolta jos se vois tulla hoitaan Emmaa siks aikaa kun me ollaan sairaalassa, mutta koska ne asuu Sacramentossa (Californian pääkaupungissa) eli joku 2,5h päässä meiltä, ois ollut vähän hankalaa sumplia sen tulo + ei se edes välttämättä pääsis tulemaan samantien kun tarvis, ei pelkästeen matkan takia, mut on silläkin 2 lasta ja omat työt, joten helpoiten sujui kun äiti tuli meille. Vaikka joutuikin tuleen maailman toiselta puolen tongue emoticon Meillä kyllä oli kivoja äiti-tytär-lapsenlapsi- päiviä ODOTELLESSA pikku neitiä grin emoticon:D mulla alkoi jo meneen hermot kun tuntu ettei pikku neiti ikinä haluu ulos grin emoticon:D vaikka eihän sinne masuun kukaan oo jäänyt vaikka kuin ois mennyt yliaikaiseksi grin emoticon

24.4 oli Sunnuntai päivä. Kun J tuli puolenpäivän aikaan töistä, me sitten syötiin yhdessä ja sit sen pikkuveli Axel tuli meille ja ne lähti yhden J kaverin Christianin luokse korjaan A:n autoa. Me sitten lähettiin äitin ja Emman kanssa kaupoille, vaikka oltiin jo heti aamusta jo käyty vähän shoppaamassa meidän siin lähi moolissa (kävellen), mut nyt otettiin meiän auto niin päästiin käymään mm.Targetissa ja Walmartilla. Me nimittäin metsästettiin hyllypaperia grin emoticon

Ekana mentiin siis Targettiin ja ku oltiin se koluttu melkeen läpi niin sanoin äitille et Ihan tiedoksesi, mul on nyt tullut supistuksia täs aika tasaiseen tahtiin grin emoticon:P ei ne kyl oikeestaan yhtään viellä sattunut niin me vaan jatkettiin shoppailua. Sit kun oltiin koluttu noi ja muutama muu kauppa niin mentiin viellä käymään Sears outletissa, ja siellä kattomassa jääkaappi/pakastimia ja pyykinpesukoneita. Siellä kun oltiin niin äiti päätti ruveta kellottaa mun suppareita, kun ne nyt vaan näytti jatkuvan vaik aikaisempina päivinä ne aina lopahti just kun oisin alkanut innostuu et hei josko nyt jotain vihdoin tapahtuis grin emoticon No niitähän tuli sit tasaiseen 8-10min välein. Ei siis hirvee lohtu, mut oli niit jo yli puol päivää jatkunut. Mentiin sitten kotiin ja kello oli jo varmaan puol ysin illalla. A ja J oli kans jo meillä ja A vissiin oli siin tekemässä lähtöä. (yhteensa kaveltiin paivan aikana 9,2km askelmittarin mukaan) Kotiin kun siis päästiin niin suppareiden tulo tiheni huomattavasti, ja yhtäkkiä niitä alkoi tuleen 2-6min välein ja kesti jokainen joku 30-40sekuntia. Ei vieläkään sattunut yhtään niin olin ihan hissukseen siin ennen kun äiti sano et Kandeiskohan teiän koht lähteä sinne sairaalaan, toka tulee yleensä nopeempaa kun eka tongue emoticon:D No sanoin sit J:lle et "I think we need to leave to the hospital". Ja se oli sit et "häh, nytkö?" grin emoticon Sanoin sit et no näit nyt tulee useimmat parin minsan välein. No mitäs se sit tekee, lähtee suihkuun XD vaik meiän piti lähteä sairaalaan synnyttään lol. Siin mä sit venaillen et tyyppi käyttää aikansa suihkussa ja pukeutuu hahaha. Onneks ei vielkään sattunut supistukset, muuten oisin kyl suuttunut sille. No vihdoin se sit oli valmis lähteen ja sanottiin heippa äitille ja pikku Emmalle.. Toinen ei edes tajunnu että kohta siitä tulee isosisko eikä ookkaan enään kaiken huomion keskipiste.

Meilt ei ollu kun about 15min sairaalaan. Vaikka oltiin käyty tuol aijemmin niin ei meil ollu mitään hajuu missä oli Labor&Delivery osasto (ei siis ikinä keretty käydä sairaalaan tutustumis käynnillä, kun niihin ei saa ottaa mukaan lapsia, ni ei me sit voitu mennä E kanssa, ja sit kun äiti oli meillä niin sillon niit ei just järjestetty) ni J ajo suoraa ER ja mentiin sitte sinne grin emoticon;P J olis vaan kysyny sieltä että mistä me päästään sinne synnytys osastolle, mut ne sano et kun me kerran tultiin noista ER ovista sisään niin niien on pakko ottaa meiät sieltä sisään haha päästiin sitten viellä koko ensiavun jonojen ohi kirjautuun sisään sairaalaan ja sit sieltä ne kärräs mut pyörätuolilla synnytys osastolle (oisin kyl ihan hyvin voinu kävellä, mut ei ne antanut mokomat tongue emoticon, Sit siellä päästiin eka yhteen huoneeseen missä tehtiin "alku kokeet"; eli laitettiin monitorit masuun, kirjaamaan suppareita ja toiset vauvan sydänääniä. Siellä me sit odoteltiin joku puol tuntia ennen kun joku kätilöistä tuli tsekkaa et mikä on tilanne tuolla alakerrassa. Viikko aijemmin mun ob/gyn tarkastuksessa oli paikat auki 2,5cm, niin nyt sit katottiin onko tapahtunut edistystä. Olis kyl ollu kumma juttu jos ei olis, kun noita suppareita oli tullut koko päivän. Noh, paikat auki reilu 4cm, joten sit mut siirrettiinkin suoraa synnytyshuoneeseen. Mä vaan ajattelin että Jesh, ei tarvi enää mennä takas kotiin ilman vauvaa sylissä smile emoticon;D sit se kätilö sanoi J:lle että soita vaan töihin ettet tuu aamulla, tää nimittäin syntyy varmaan 12-2am aikana (tällä hetkellä kello oli joku 10pm).

Siel synnytys huoneessa oli telkkari mistä sai valita mitä vaan leffoja tai telkkuohjelmii, musiikkia tai tilata ruokaa grin emoticon sit siel oli myös paljon kaikkii muitakin vempaimia

Tuossa on lämpölamppu ja siinä punnittiin vauva.

Koska mut oli testattu positiivinen siihen Streptokokki B bakteeriin (Emmankin aikaan olin) nii mulle laitettiin meneen antibiotti suoneen ettei vauva saa sitä sitten kun syntyy. Samaan aikaan laitettiin taas ne anturit mahaan tsekkaan vauvan sydänääniä ja supistuksia. Tässä vaiheessa supistukset oli jo alkanut jo vähän sattumaan enkä ois millään halunnut olla köytettynä sairaala vuoteeseen.

Siinä sitten tunnin verran jouduin oleen ja sit pyysin et saanko nyt oikeesti lähtee käveleen kun sattu niin olla vaan paikallaan. Sain sit luvan mut koska se antibiotti ei ollu viel menny kokonaan mun piti raahata mukanani semmosta tippatelinettä mistä se roikku ja letkut mukana. J lähti sit munkaa kävelee ympäri ämpäri sitä synnäri osaston käytäviä. Joku tunti kerettiin kävellä kun hoitaja tuli sanoon et nyt pitäis taas laittaa ne monitorit masuun ja kuunnella sydänääniä. Samalla sitte tsekattiin alakerran tilanne ja oli edistystä 2,5cm eli nyt oli auki 6,5cm. Tässä vaiheessa J halus ottaa päiväunet (nojoo, oli sekai väsynyt töiden jälkeen mut olin kyl vähän et kiitti vaa, tyyppi menee nukkuun, voisit kyl kärvistellä hereillä vaimos kanssa grin emoticon:D vaik eihän se hirveesti kyl ois ees voinut tehdä, joten sinänsä ihan sama grin emoticon:D haha) mua alkoi jo sattuu niin paljon et hoitajat ehdotti suihkua (huom. Emman kanssa otin epiduraali puudutuksen jo heti kun olin vaan 2cm auki, mut sillon kaikki kyl alkoi vesien menolla eikä ollut mitään ns.harkka suppareita, joten uskon et ne kaikki oli niin rajuja heti alkumetreiltä, etten vaa kestänyt) ja kylhän siel huoneessa nytkin kävi se anestesia lääkäri, joka laittaa tota epiä, ja halus jutella mun kanssa et jos haluankin sen puudutteen niin kyl sen saan. Tosin mun kaikissa tiedoissa kyl luki että mitä kävi epiduraalin kanssa E:n synnytyksessä, siitä jääneen kammon takia, teen kaikkeni etten joudu sitä nyt ottaan (BTW siitä voi lukea erikseen tääl mun blogissa myös, jos selaa aijempii päivityksiä aina syksyyn 2014 asti), vaik jouduin mä myös allekirjottaa jonkun lappusen et niil on lupa se antaa jos on hätätapaus, ja sehän nyt tietty oli mulle ok, en mä nyt haluu et hätäkeisarinleikkaus suoritetaan ilman puudutustakaan.

Mä siis painelin suihkuun joka oli siin samassa synnytys huoneessa. Oisin muutenkin halunnu vesisynnytyksen mut nää ei tääl sitä tee. Hoitaja laittoi mulle suihkun päälle ja kysyi onko liian kuumaa vettä (oli 101F) ja mä sitte kun se häippäs niin väänsin lämmöt täysille eli 106F et edes jotain helpotti. Siellä sitte lilluin melkein tunnin, aika meni jotenkin tosi nopeaa suihkun alla, mutkun hoitaja kävi tsekkaa niin se sanoi et "sä kyl näytät siltä että se syntyy ihan kohta" joten tulin pois suihkusta ja se kutsui kätilön tsekkaan tilanteen. Klo oli viis vailla 2am. Kätilö kun katto niin olin 8,5cm auki, sattu niin hirveesti et päätettiin et puhkaistaan vedet jotta nopeutuisi loppu avautuminen, mut se tarkotti myös sitä että supistukset tulee rajunpina. Sit kun ne puhkastiin mun piti olla sivuttain makuullaan, ja se vasta tuskaa olikin kun ei voinut liikkuu ja joka supistus tuntu et kesti ikuisuuden. Tässä jossain vaiheessa J vasta heräs uniltaan, ja sano et se oli pompannu sohvalta pystyyn siitä viereltä kun mä olin karjassu :'D ite en edes muista mitään enkä huomannu et missä vaiheessa se oliki ilmestynyt siihen mun viereen. Sit se piti mun kädestä ja kysyi et "oot sä varma ettet halua mitään kivun lievitystä, it's ok, just take it" ja mä olin karjassu että EN grin emoticon

Kaikki kävi niin nopeesti sen jälkeen kun vedet puhkastiin, et melkeen heti tuli tunne et pakko ponnistaa. Heti en saanu mut yks supistus myöhemmin sain luvan, (mikä helpotus) papereiden mukaan kesti 8min, ja ite en kyl muista et oisin montaa kertaa edes ehtinyt kun neiti jo tupsahti masun päälle heart emoticon pikkasen itki mut rauhottu kun aloin sössöttää "my baby, my little baby" ;D Eikä menny varmaa 10min kauempaa niin neidillä oli jo nälkä ja siitä se hakeutu tissille smile emoticon

Oli se kyl niin kumma, et vaik kuin ne supistukset sattui (mulla ei tuntunut muualla kun alaselässä ihan mieletön kipu) ei edes sattunut kun pää tul ulos, vaikka useilla se kuulema sattuu eniten. Sitähän sanotaan "the ring of fire" et kun se sattuu niin. Mut mulla ei onneks, eikä tullu mitään repeämiä niin en yhtään tikkiäkään saanut. Jälkeiset tuli ulos kans melkein samantien. Mä pyysin nähdä istukan, kun viimeks en ois voinu kuvitellakaan haluavani nähdä sitä. Mut ehkä mä nyt oon sit vähän aikuistunut eikä nää asiat enään niin ällötä :DDgrin emoticon ihan luonnollinen asiahan se on ja nyt oikeesti voi itekkin sanoa että on se syntymä oikeesti aika kaunis asia :))

Onneks muuten J ite heräs, kun tuskin kukaan ois ees huomannu sitä mennä herättään :'Dgrin emoticon lol

Kun vauva oli syöny niin sit se punnittiin ja olikin iso tytsy, tasan 9pounds (hoitajatkaan meinanneet uskoa) eli 4083g ja 52cm (vertauksena E oli vaan 3220g ja 50cm). Sit se pestiin ja sille laitettiin joku antibiotti silmiin (en vielkää tajuu miks) ja sit kun ne oli tehty sain sen syliin ja meiät kärrättiin perhehuoneeseen toipumaan.

(kuvassa: A parin tunnin ikaisena)

Tässä meidän rakkaus pakkaus, joka sai nimeksi Ariel Gloria Militza ❤ ne ketkä ihmettelee nimeä, niin Ariel tuli siitä et me molemmat tykättiin siitä, ja haluttiin et on joku vähän erilainen, ettei kaikilla oo samaa nimeä, mut kuitenkin et sen pystyy lausuu millä kielellä tahansa (suomi-englanti-espanja). Gloria on J äidin nimi. Ja Militza on myös mun kolmas nimi ja samalla mun oman papan äidin nimi, eli suvusta tullut tämä nimi.

Aamupäivällä sitten äiti ja Emma tuli käymään sairaalassa ja E sai tavata pikku siskonsa ekaa kertaa 😊

Koska mulla ja Arielilla oli kaikki loistavasti, me saatiin lähteä sairaalasta heti kun 24h synnytyksestä on täyttynyt. Mut koska neiti syntyi 2:13am yöllä niin ootettiin sitten tietty aamuun. Ja loppujen lopuks puolilta päivin päästiin lähtemään kotiin keskiviikkona. Ja taallahan oli kaytanto se, etta kun sairaalasta lahtee niin aiti pita sylissaan pyoratuolissa vauvaa, ja sit hoitaja karraa ulos sairaalasta autolle (ei itse saa kavella vaikka ihan hyvin pystyis) (E synty eri sairaalassa ja siella taas vauva piti laittaa turvaistuimeen niin etta henkilokunta naki etta se on siina turvallisesti)

(olin jostain syysta viella vanhalla sukunimella)

😊

Jäi kyllä hyvä fiilis kaikiTyttö siis syntyi niin kun ultraaja miekkonen ennusti 25 viikkoa sitten ja oli 100% varma. Ja Rv 39+4, eli kolme päivää etuajassa. E syntyi 38+4 😛
Oli kyllä kaksi ihan erilaista raskautta ja niin myös kaks eri pientä tyyppiä nyt meillä n kaikkiaan ja oon ylpee itestäni kun selvisin ihan naturellina, ja kyl oli sen arvosta 😊

Ps. Kiitos vielä äidille kun olit Emppua hoitamassa. En ois voinu kuvitella sille ketään parempaa babysitteriä.

❤ ❤ ❤

Hyvää kannattaa odottaa

Kovasti odotellaan uutta tulokasta.
Kaikkihan alkoi siitä kun päätettiin että haluttais Empulle ihan ikioma leikkikaveri ja niin ettei olis hirveen suuri ikäero. Mutta eihän me tiedetty että heti nappais, kun oltiin päätetty että saapi tulla jos on tullakseen :D
Alku raskaus lähti käyntiin ihan mallikkaasti, eikä mulla ollut sen kummempia oireita. Eka ultra Rv 8 paikkeilla kuitenkin vahvisti, saman mitä koti-testi, ja menkkojen mukaan laskettu LA merkattiin 28.4.
Tästä about 2 vkoa myöhemmin, tapahtuikin jotain mitä en ollut edes ajatellut, mutta kotona illalla kun katsottiin telkkaria, alkoi yhtäkkiä ihan älytön verivuoto! Sitä vaan tuli ja tuli ja meikä sitten jo itkeä vollotin että nyt se sit tuli, se keskenmeno. Ei oikeen tiedetty että mitä tässä tilanteessa pitäis tehdä, joten lähdettiin Sairaalan Emergency room. Sinne kun päästiin niin ei vuoto ollut enään niin runsasta. Mut otettiin sisään ja tutkittavaksi tietty samantien, ja tehtiin kaiken maailman verikokeita ja pissanäytteitä, sisätutkimus ja tietty ultra. Viellä löytyi vauvan sydämen syke (on se vaan niin ihmeellistä miten semmonen pavun kokoinen pieni on jo näin aikaisessa vaiheessa jo niin "valmis" vaik ei kumminkaan ole), ja siellä se pienen pieni sydän sykki. Samaisessa ultrassa vauvan koko vastasi 2pvää vanhempaa mitä aikaisempi ultra, joten tämän mukaan LA olisikin 26.4!
Vuodolle ei lääkärit keksineet oikeen mitään muuta selitystä kuin että saattaa olla alkava keskenmeno. Kehottivat tulemaan takaisin jos nousee kuumetta tai vatsakipuja tms tai jos veri vuoto ei pian lakkaa. Samalla sain kiellon nostella mitään, tai ylipäätänsä tekemästä mitään kovin raskasta mikä voisi rasittaa liikaa.

Viikot sitten vierivät eteenpäin ja pieni oli edelleen kyydissä, mutta me ei jotenkin osattu enään olla niin varmoja että kaikki menis lopulta ihan hyvin.
Rv 20+0, eli tasan puolivälissä, oli mulla seuraava ultra jossa pienokainen näytti oikein hyvältä ja ultraaja oli 100% varma että tyttö olis tulossa :) että katsotaan pitääkö paikkansa.

Suomen neuvoloista tms en oikeen tiedä niiden käytäntöjä ja että kuinka usein siellä rampataan odotusaikana, mutta mulla oli täällä kerran kuussa aina tarkastus käynti ob/gyn:ille, + sit noi ultrat on erikseen plus kertoja päälle. Viikat kuukaudet sit 2vkon välein ja viiminen kuukaus viikon välein.

Vkolla 34, tapahtui taas kauheita, kun oltiin iltasella käymässä kaupassa. Emppu oli juoksemassa karkuun ja mä olin sitten lähdössä sen perään, mutta jotenkin ihmeellisesti onnistuin sitten siinä itseni saamaan nurin naamalteni betoni lattiaan :O ensimmäinen ajatus mikä mulle tuli oli "mä kaaduin masun ja vauvan päälle" ja kyyneleet valu silmistä. Siinä sitten tuli J mua auttaan ylös maasta, E tuli ite takas meiän luokse ihan säikähtäneenä kun äiti itkee vollottaa. Siihen tuli kaupan henkilökuntaa jotka ois halunnut soittaa ambulanssin, sun muita uteliaita ihmisiä. Mä en kuitenkaan halunnut mihinkään ambulanssiin, joten päätettiin et lähdetään itse sairaalaan ja ER tarkastaan et onko vauvalla kaikki ok. Mua ei itteä muuten sattunut kun käsiin (kun ne tietty refleksinä onneks tuli eteen) ja ylävatsaan, koska se oli saanut pahimman tällin.
ER kun päästiin (noin 15min meni matkaan) niin ottivat mut suoraan synnytysosastolle, koska kuulema kaikki yli rv30 päässeet ohjataan suoraa sinne. Siellä sit pistettiin anturat mahaan ja seuraamaan vauvaa. Mun täytyi maata niihin teipattuna 4h putkeen ja J ja E joutu sit tietty siin vieressä odotteleen. Vauvan sydänäänet oli tosi hyvät kokoajan ja vaikka aluks ei liikkunutkaan yhtään (minkä takii ite olin eniten huolissani kun yleensä on semmonen show päällä) nii kyl se sit siin jossain vaiheessa alkoi myllyään ja sit ton 4h jälkeen päästiin lähteen kotiin. Sillonkin sit sanottiin et jos mitään pahoinvointia alkaa ilmeneen tai lapsivedet menee (onneks ei puhjennut siinnä kun kaaduin) niin sitten äkkiä pitää mennä takasin.
Onneks tästäkin selvittiin vaan säikähdyksellä!

Viime ultra oli Rv 36 ja sillon katsottiin vaan että onko neiti missä asennossa. Oli onneks kääntynyt pääalaspäin (niin kun oli jo tollon rv34 kun kaaduin, ja se osa mikä sai eniten tälliä oli vauvan peppu, eikä esim pää, jos olis ollut viellä istuskelemassa) onnex :P ja ihan normi kokoinen oli (ainakin vielä tässä vaiheessa). Mulle sanottiin että lapsivettä on taas melkeen liikaa (Emppua odottaessa oli liikaa, ja nyt on kuulema normikäyrien ylärimaa hipoen). No on ainakin tilaa tyypillä jammailla :D mut en kyl käsitä miten mulla sitten sitä tulee sit niin paljon?

Nyt ollaankin jo rv39 eli vika viikko laskettuun aikaan. Viime viikolla lääkäri tarkastuksessa oli kaikki hyvin ja vauva kuulema valmis tuleen millon vaan, paikat lähteneet aukeen ja sitä rataa. Mut johan täs on ollut jo reilu viikon harkkasuppareita aina sillon tällön ja hirvee alaselän jomotus kokoajan, sun muita merkkejä että koht vois tapahtuu, mut ei :D jotenkin must tuntuu et tää neiti näyttää viihtyvän, paremmin kuin hyvin pienessä yksiössään :D kuhan ei yliaikaiseksi menis.
Vaik eiks se niin oo, että hyvää kannattaa odottaa <3

Synttäreitä

Täs nyt on menny taas varmaan puolisen vuotta viime päivityksestä, mut nyt ajattelin poustaa mitä on pitänyt jo monta kuukautta sitten :D

Synttäreitä synttäreitä synttäreitä..

Mun synttärithän oli jo tossa viime vuonna elokuun puolella, mut ei me tehty sillon mitään kovin erikoista. Sain päivällä kakkua kun J tuli töistä ja sit illalla se vei mut shoppaileen, vaik sainkin yhen ihanan mekon siltä lahjaks. Sit nähtiin myös J:n sisko ja sen mies ja 2 lasta, kun ne just tuli takasin Limasta (Perusta) lomalta. Ne sit kerto niitten reissusta kuin oli kivaa nähdä vanhempia pitkästä aikaa ja kun ne oli käyny myös Amazonen viidakossa seikkaileen. Sinne kun tehään kaikkii retkiä. Mua kyl pelottais kun ne sano et yöllä siel oli jotain nyrkin kokosia hämähäkkejä jne, ni mä varmaa pyörtyisin :P

No sit Syyskuun puolellahan olikin monia synttäreitä. Nimittäin 1 syyskuuta on mun oman isin synttärit :) mua vielkin harmittaa kun ei Emma voinu syntyy sillo :D mut neiti päätti syntyä 2 päivä Syyskuuta, ja itseasiassa suomen aikaanhan se olis jo 3 päivä :D et ei se nyt niin lähellä ollukkaan 😛
No Emmahan oli ihan innoissaan ku sai avata lahjoja. Ostettii sille semmonen Disneyn potkuauto, ja sit sai leikkipuhelimen :P

Ja sit me mentiin Chuky cheese, mikä on semmonen lapsille tarkotettu ruokapaikka, missä voi pelata pelejä ja laittaa kolikkoa laitteeseen ni sit se alkaa liikkumaan. Oltiin siel sit joku pari tuntia ja sit tultiin kotia syömään kakkua  oli hyvää marjakakkua ja E tykkäs marjoja siitä syödä.

Itse synttärijuhlathan me pidettiin 6 päivä syyskuuta, kun se oli sunnuntai. Meiän kämppä kun on niin pieni niin päätettiin vuokrata pöydät yhdestä Kennedy Parkista, missä on myös iso leikkipaikka, siel on eläimiä (pupuja, kanoja, lampaita, vuohia jne) ja niitä saa silittää. Ja sit siel oli myös karuselli, ja semmonen juna joka kiertää sen koko leikkipaikka alueen. Mä tykkään tost puistosta tosi paljon niin siks ajateltiin et siel olis ihan kiva pitää synttärit ulkona.
Noh mehän tilattiin kaikki ruoka Safewayltä (ruoka kauppa) kun mietittiin et ei me kyl jakseta leipoo niin paljon kaikkee itte. Vaik mä kyl väitin vastaa aluks et Joojoo tietty me leivotaan ite, ni onneks ei alettu itte tekee mitään  vaik nythän tää tuli paljon kalliimmaksi mut ainakin turhalta stressiltä ja sähellykseltä vältyttiin.
Kaikki ketä J kutsu niin tuli joko myöhässä tai sit ei ilmestynytkään paikalle vaik oli luvannut tulla. Välil mua kyl niin ärsyttää toi etelä-amerikkalainen tapa. Kun tälleen suomalaisittain han se on just ja tarkalleen ellei jo ennen tiettyä aikaa ollaan paikalla. Mut nää nyt on silleen et jos kutsussa sanotaan 1pm ni niitä aletaan odottaan paikalle aikaisintaan kahen jälkeen, ellei jopa 2h myöhemmin. Raivostuttavaa. Ens kerralla varmaan laitan sit kutsuihin et tulkaapa 10am niin ehkä porukka sit saapuu siin puol yhden - 1pm välillä.. 
Mun puolelta ei sit ollukkaan kun mun host perhe, ja ne olikin ekat ketkä tuli, hah.
Oli kivat juhlat, syötiin ja mentiin kaikki yhdessä siihen junaan. Kaikki vieraat mahtu ja muutama muukin ketka sattui olemaan samaan aikaan tuol leikkipuistossa.

Emma sai oman "smash cake", kun sen sai kaupan päälle kun ostettiin iso synttärikakku. Tääl kun on tapana et 1v synttäri sankari saa tehdä omalla kakulla mitä haluaa. Ja siltä se näyttikin  :)))

 

Tassa viel kuva tarjoilupoydasta (ei kyl nay kokonaan, nyyh). Meilla oli siis Minni hiiri teema :) ja sekin tuli sen takii et J naki yhessa askartelukaupassa ton ison minni folio pallon, niin sen oli pakko saada se :D

Emppu avaamassa joitain lahjoja :)

Syyskuussa olikin aika paljon synttäreitä. Oltiin Samin synttäreillä, joka kans täytti 1v. Meil oli Lia:n kanssa tasan 2vkoa laskettujen aikojen välissä, mut koska Emma syntyi 10pvää ennen mun LA, niin niitten synttärit on nyt sit Emmalla ihan kuun alussa ja Sami:llä lopussa.(niin ja Sami on siis tytto, ei poika :P ))
Lia & Hartur olikin panostanut ihan kunnolla noihin synttäreihin (ja mä kun luulin et me käytettiin paljon rahaa Emman synttäreihin), mut ne oli kyl tehnyt kaiken ihan viimisen päälle, Snoopy teeman mukaan.

Siel oli myos suolanen poyta ja popcorn kone, mut niist ei ookkaan kuvii.
Sit siellä oli pallomeri, piirustus juttuja, temppurata lapsille..

sami ja emppu just kiipeemassa pallomereen :D

Mut ne kyl kertoikin et ne oli käyttänyt just vajaa tonnin noihin synttäreihin :O omg! (Mut siihen sisälty kans ton paikan pieni vuokra, kaikki ruuat, juomat (alkoholia aikuisille, kun me ei tarjottu kun limuu, mehuu, vettä (mut mun mielestä pientenlasten synttäreillä ei kyl tarvikkaan olla mitään alkoholia.. Ja meil oli muutenkin ihan erityylinen, kun oli puistossa, niinkuin piknik tyyppinen). Et joo.
Mut oli mahtavat synttärit ja tarjoilut heillä ihan viimisen päälle.

Sit yhen meiän kaverin Rocion pojalla Jessellä oli 4v synttärit, mut sinne me ei päästy kun meillä oli silloin jo jotain muuta menoa.
Lokakuun eka päivä oltiin taas synttäreillä, kun Abigail täytti 3v. J tuntee siis sen isän (en muista nimee nyt kun ekan kerran itekkin tällön tapasin hänet), ja ne sattumoisin asukin tääl Haywardissa 5min päässä autolla meiltä.
Niillä oli siel kans vuokrattuna pomppulinnaa ja saippuakuplakone sun muuta härpäkkää.
Tassa on kuva kakusta. Muita kuvia sielta ei taidakkaan olla.

Mä en jotenkin ymmärrä miten ihmiset täällä panostaa niin paljon lasten synttäreille. Mun mielest oli ihan riittävää kun Suomessa pidetään lastenkutsut tai ihan vaan tavalliset synttäri kutsut, ja ollaan kotona ja tehdään itse tarjottavat ja lapset leikkii leluilla mitä talosta löytyy. Tai sit mennään takapihalla ja ollaan piilosta tai hippaa. Tai jos on järjestetty ongintaa, tai pelkkä pullonpyöritys oli ihan luksus hauskaa.
Samoin se, kun täällä kukaan ei paketoi ikinä lahjoja. Ne pistetään lahjakassiin silkkipaperin kera. Lahjoja ei myöskään ikinä avata (tai oteta pois näistä lahjakasseista) vieraiden läsnäollessa, mikä sekin on mun mielestä ihan tylsä juttu. E tosin avas lahjoja omilla synttareilla :)
Tai enhän mä tiedä miten nykyään Suomessa toimitaan synttäreiden suhteen. Mut siitä oon aika varma et kemut alkaa ajallaan ja vieraat ei myöhästele :D lol xoxo