Synnytys tarina
Laskettuaikahan oli 28.4 mutta koska E syntyi 10 päivää etuajassa, ei voitu olla varmoja etteikö tää Pikku Kakkonen haluais nähdä päivänvalon myös etuajassa. Sen takia mun äiti lens Suomesta tänne meille jo 14.4, ihan vaan sen takia että jos lähtö sairaalaan tulee jo vkolla 38. (14.4 on meiän hääpäivä :) Nyt on jo 2 vuotta oltu naimisissa ja toinen masuasukki tulossa, hihii). Vaikka J kysyikin jo alustavasti sen siskolta jos se vois tulla hoitaan Emmaa siks aikaa kun me ollaan sairaalassa, mutta koska ne asuu Sacramentossa (Californian pääkaupungissa) eli joku 2,5h päässä meiltä, ois ollut vähän hankalaa sumplia sen tulo + ei se edes välttämättä pääsis tulemaan samantien kun tarvis, ei pelkästeen matkan takia, mut on silläkin 2 lasta ja omat työt, joten helpoiten sujui kun äiti tuli meille. Vaikka joutuikin tuleen maailman toiselta puolen
Meillä kyllä oli kivoja äiti-tytär-lapsenlapsi- päiviä ODOTELLESSA pikku neitiä :D mulla alkoi jo meneen hermot kun tuntu ettei pikku neiti ikinä haluu ulos :D vaikka eihän sinne masuun kukaan oo jäänyt vaikka kuin ois mennyt yliaikaiseksi
24.4 oli Sunnuntai päivä. Kun J tuli puolenpäivän aikaan töistä, me sitten syötiin yhdessä ja sit sen pikkuveli Axel tuli meille ja ne lähti yhden J kaverin Christianin luokse korjaan A:n autoa. Me sitten lähettiin äitin ja Emman kanssa kaupoille, vaikka oltiin jo heti aamusta jo käyty vähän shoppaamassa meidän siin lähi moolissa (kävellen), mut nyt otettiin meiän auto niin päästiin käymään mm.Targetissa ja Walmartilla. Me nimittäin metsästettiin hyllypaperia
Ekana mentiin siis Targettiin ja ku oltiin se koluttu melkeen läpi niin sanoin äitille et Ihan tiedoksesi, mul on nyt tullut supistuksia täs aika tasaiseen tahtiin :P ei ne kyl oikeestaan yhtään viellä sattunut niin me vaan jatkettiin shoppailua.
Sit kun oltiin koluttu noi ja muutama muu kauppa niin mentiin viellä käymään Sears outletissa, ja siellä kattomassa jääkaappi/pakastimia ja pyykinpesukoneita. Siellä kun oltiin niin äiti päätti ruveta kellottaa mun suppareita, kun ne nyt vaan näytti jatkuvan vaik aikaisempina päivinä ne aina lopahti just kun oisin alkanut innostuu et hei josko nyt jotain vihdoin tapahtuis
No niitähän tuli sit tasaiseen 8-10min välein. Ei siis hirvee lohtu, mut oli niit jo yli puol päivää jatkunut.
Mentiin sitten kotiin ja kello oli jo varmaan puol ysin illalla. A ja J oli kans jo meillä ja A vissiin oli siin tekemässä lähtöä. (yhteensa kaveltiin paivan aikana 9,2km askelmittarin mukaan) Kotiin kun siis päästiin niin suppareiden tulo tiheni huomattavasti, ja yhtäkkiä niitä alkoi tuleen 2-6min välein ja kesti jokainen joku 30-40sekuntia. Ei vieläkään sattunut yhtään niin olin ihan hissukseen siin ennen kun äiti sano et Kandeiskohan teiän koht lähteä sinne sairaalaan, toka tulee yleensä nopeempaa kun eka :D
No sanoin sit J:lle et "I think we need to leave to the hospital". Ja se oli sit et "häh, nytkö?"
Sanoin sit et no näit nyt tulee useimmat parin minsan välein. No mitäs se sit tekee, lähtee suihkuun XD vaik meiän piti lähteä sairaalaan synnyttään lol. Siin mä sit venaillen et tyyppi käyttää aikansa suihkussa ja pukeutuu hahaha. Onneks ei vielkään sattunut supistukset, muuten oisin kyl suuttunut sille. No vihdoin se sit oli valmis lähteen ja sanottiin heippa äitille ja pikku Emmalle.. Toinen ei edes tajunnu että kohta siitä tulee isosisko eikä ookkaan enään kaiken huomion keskipiste.
Meilt ei ollu kun about 15min sairaalaan. Vaikka oltiin käyty tuol aijemmin niin ei meil ollu mitään hajuu missä oli Labor&Delivery osasto (ei siis ikinä keretty käydä sairaalaan tutustumis käynnillä, kun niihin ei saa ottaa mukaan lapsia, ni ei me sit voitu mennä E kanssa, ja sit kun äiti oli meillä niin sillon niit ei just järjestetty) ni J ajo suoraa ER ja mentiin sitte sinne ;P J olis vaan kysyny sieltä että mistä me päästään sinne synnytys osastolle, mut ne sano et kun me kerran tultiin noista ER ovista sisään niin niien on pakko ottaa meiät sieltä sisään haha päästiin sitten viellä koko ensiavun jonojen ohi kirjautuun sisään sairaalaan ja sit sieltä ne kärräs mut pyörätuolilla synnytys osastolle (oisin kyl ihan hyvin voinu kävellä, mut ei ne antanut mokomat ,
Sit siellä päästiin eka yhteen huoneeseen missä tehtiin "alku kokeet"; eli laitettiin monitorit masuun, kirjaamaan suppareita ja toiset vauvan sydänääniä. Siellä me sit odoteltiin joku puol tuntia ennen kun joku kätilöistä tuli tsekkaa et mikä on tilanne tuolla alakerrassa.
Viikko aijemmin mun ob/gyn tarkastuksessa oli paikat auki 2,5cm, niin nyt sit katottiin onko tapahtunut edistystä. Olis kyl ollu kumma juttu jos ei olis, kun noita suppareita oli tullut koko päivän. Noh, paikat auki reilu 4cm, joten sit mut siirrettiinkin suoraa synnytyshuoneeseen. Mä vaan ajattelin että Jesh, ei tarvi enää mennä takas kotiin ilman vauvaa sylissä ;D sit se kätilö sanoi J:lle että soita vaan töihin ettet tuu aamulla, tää nimittäin syntyy varmaan 12-2am aikana (tällä hetkellä kello oli joku 10pm).
Siel synnytys huoneessa oli telkkari mistä sai valita mitä vaan leffoja tai telkkuohjelmii, musiikkia tai tilata ruokaa sit siel oli myös paljon kaikkii muitakin vempaimia
Tuossa on lämpölamppu ja siinä punnittiin vauva.
Koska mut oli testattu positiivinen siihen Streptokokki B bakteeriin (Emmankin aikaan olin) nii mulle laitettiin meneen antibiotti suoneen ettei vauva saa sitä sitten kun syntyy. Samaan aikaan laitettiin taas ne anturit mahaan tsekkaan vauvan sydänääniä ja supistuksia. Tässä vaiheessa supistukset oli jo alkanut jo vähän sattumaan enkä ois millään halunnut olla köytettynä sairaala vuoteeseen.
Siinä sitten tunnin verran jouduin oleen ja sit pyysin et saanko nyt oikeesti lähtee käveleen kun sattu niin olla vaan paikallaan. Sain sit luvan mut koska se antibiotti ei ollu viel menny kokonaan mun piti raahata mukanani semmosta tippatelinettä mistä se roikku ja letkut mukana.
J lähti sit munkaa kävelee ympäri ämpäri sitä synnäri osaston käytäviä. Joku tunti kerettiin kävellä kun hoitaja tuli sanoon et nyt pitäis taas laittaa ne monitorit masuun ja kuunnella sydänääniä. Samalla sitte tsekattiin alakerran tilanne ja oli edistystä 2,5cm eli nyt oli auki 6,5cm. Tässä vaiheessa J halus ottaa päiväunet (nojoo, oli sekai väsynyt töiden jälkeen mut olin kyl vähän et kiitti vaa, tyyppi menee nukkuun, voisit kyl kärvistellä hereillä vaimos kanssa :D vaik eihän se hirveesti kyl ois ees voinut tehdä, joten sinänsä ihan sama :D haha) mua alkoi jo sattuu niin paljon et hoitajat ehdotti suihkua (huom. Emman kanssa otin epiduraali puudutuksen jo heti kun olin vaan 2cm auki, mut sillon kaikki kyl alkoi vesien menolla eikä ollut mitään ns.harkka suppareita, joten uskon et ne kaikki oli niin rajuja heti alkumetreiltä, etten vaa kestänyt) ja kylhän siel huoneessa nytkin kävi se anestesia lääkäri, joka laittaa tota epiä, ja halus jutella mun kanssa et jos haluankin sen puudutteen niin kyl sen saan. Tosin mun kaikissa tiedoissa kyl luki että mitä kävi epiduraalin kanssa E:n synnytyksessä, siitä jääneen kammon takia, teen kaikkeni etten joudu sitä nyt ottaan (BTW siitä voi lukea erikseen tääl mun blogissa myös, jos selaa aijempii päivityksiä aina syksyyn 2014 asti), vaik jouduin mä myös allekirjottaa jonkun lappusen et niil on lupa se antaa jos on hätätapaus, ja sehän nyt tietty oli mulle ok, en mä nyt haluu et hätäkeisarinleikkaus suoritetaan ilman puudutustakaan.
Mä siis painelin suihkuun joka oli siin samassa synnytys huoneessa. Oisin muutenkin halunnu vesisynnytyksen mut nää ei tääl sitä tee. Hoitaja laittoi mulle suihkun päälle ja kysyi onko liian kuumaa vettä (oli 101F) ja mä sitte kun se häippäs niin väänsin lämmöt täysille eli 106F et edes jotain helpotti. Siellä sitte lilluin melkein tunnin, aika meni jotenkin tosi nopeaa suihkun alla, mutkun hoitaja kävi tsekkaa niin se sanoi et "sä kyl näytät siltä että se syntyy ihan kohta" joten tulin pois suihkusta ja se kutsui kätilön tsekkaan tilanteen. Klo oli viis vailla 2am. Kätilö kun katto niin olin 8,5cm auki, sattu niin hirveesti et päätettiin et puhkaistaan vedet jotta nopeutuisi loppu avautuminen, mut se tarkotti myös sitä että supistukset tulee rajunpina. Sit kun ne puhkastiin mun piti olla sivuttain makuullaan, ja se vasta tuskaa olikin kun ei voinut liikkuu ja joka supistus tuntu et kesti ikuisuuden. Tässä jossain vaiheessa J vasta heräs uniltaan, ja sano et se oli pompannu sohvalta pystyyn siitä viereltä kun mä olin karjassu :'D ite en edes muista mitään enkä huomannu et missä vaiheessa se oliki ilmestynyt siihen mun viereen. Sit se piti mun kädestä ja kysyi et "oot sä varma ettet halua mitään kivun lievitystä, it's ok, just take it" ja mä olin karjassu että EN
Kaikki kävi niin nopeesti sen jälkeen kun vedet puhkastiin, et melkeen heti tuli tunne et pakko ponnistaa. Heti en saanu mut yks supistus myöhemmin sain luvan, (mikä helpotus) papereiden mukaan kesti 8min, ja ite en kyl muista et oisin montaa kertaa edes ehtinyt kun neiti jo tupsahti masun päälle pikkasen itki mut rauhottu kun aloin sössöttää "my baby, my little baby" ;D
Eikä menny varmaa 10min kauempaa niin neidillä oli jo nälkä ja siitä se hakeutu tissille
Oli se kyl niin kumma, et vaik kuin ne supistukset sattui (mulla ei tuntunut muualla kun alaselässä ihan mieletön kipu) ei edes sattunut kun pää tul ulos, vaikka useilla se kuulema sattuu eniten. Sitähän sanotaan "the ring of fire" et kun se sattuu niin. Mut mulla ei onneks, eikä tullu mitään repeämiä niin en yhtään tikkiäkään saanut. Jälkeiset tuli ulos kans melkein samantien. Mä pyysin nähdä istukan, kun viimeks en ois voinu kuvitellakaan haluavani nähdä sitä. Mut ehkä mä nyt oon sit vähän aikuistunut eikä nää asiat enään niin ällötä :DD ihan luonnollinen asiahan se on ja nyt oikeesti voi itekkin sanoa että on se syntymä oikeesti aika kaunis asia :))
Onneks muuten J ite heräs, kun tuskin kukaan ois ees huomannu sitä mennä herättään :'D lol
Kun vauva oli syöny niin sit se punnittiin ja olikin iso tytsy, tasan 9pounds (hoitajatkaan meinanneet uskoa) eli 4083g ja 52cm (vertauksena E oli vaan 3220g ja 50cm). Sit se pestiin ja sille laitettiin joku antibiotti silmiin (en vielkää tajuu miks) ja sit kun ne oli tehty sain sen syliin ja meiät kärrättiin perhehuoneeseen toipumaan.
(kuvassa: A parin tunnin ikaisena)
Tässä meidän rakkaus pakkaus, joka sai nimeksi Ariel Gloria Militza ne ketkä ihmettelee nimeä, niin Ariel tuli siitä et me molemmat tykättiin siitä, ja haluttiin et on joku vähän erilainen, ettei kaikilla oo samaa nimeä, mut kuitenkin et sen pystyy lausuu millä kielellä tahansa (suomi-englanti-espanja). Gloria on J äidin nimi. Ja Militza on myös mun kolmas nimi ja samalla mun oman papan äidin nimi, eli suvusta tullut tämä nimi.
Aamupäivällä sitten äiti ja Emma tuli käymään sairaalassa ja E sai tavata pikku siskonsa ekaa kertaa
Koska mulla ja Arielilla oli kaikki loistavasti, me saatiin lähteä sairaalasta heti kun 24h synnytyksestä on täyttynyt. Mut koska neiti syntyi 2:13am yöllä niin ootettiin sitten tietty aamuun. Ja loppujen lopuks puolilta päivin päästiin lähtemään kotiin keskiviikkona. Ja taallahan oli kaytanto se, etta kun sairaalasta lahtee niin aiti pita sylissaan pyoratuolissa vauvaa, ja sit hoitaja karraa ulos sairaalasta autolle (ei itse saa kavella vaikka ihan hyvin pystyis) (E synty eri sairaalassa ja siella taas vauva piti laittaa turvaistuimeen niin etta henkilokunta naki etta se on siina turvallisesti)
(olin jostain syysta viella vanhalla sukunimella)
Jäi kyllä hyvä fiilis kaikiTyttö siis syntyi niin kun ultraaja miekkonen ennusti 25 viikkoa sitten ja oli 100% varma. Ja Rv 39+4, eli kolme päivää etuajassa. E syntyi 38+4 😛
Oli kyllä kaksi ihan erilaista raskautta ja niin myös kaks eri pientä tyyppiä nyt meillä n kaikkiaan ja oon ylpee itestäni kun selvisin ihan naturellina, ja kyl oli sen arvosta
Oli kyllä kaksi ihan erilaista raskautta ja niin myös kaks eri pientä tyyppiä nyt meillä n kaikkiaan ja oon ylpee itestäni kun selvisin ihan naturellina, ja kyl oli sen arvosta
Ps. Kiitos vielä äidille kun olit Emppua hoitamassa. En ois voinu kuvitella sille ketään parempaa babysitteriä.
