Kovasti odotellaan uutta tulokasta.
Kaikkihan alkoi siitä kun päätettiin että haluttais Empulle ihan ikioma leikkikaveri ja niin ettei olis hirveen suuri ikäero. Mutta eihän me tiedetty että heti nappais, kun oltiin päätetty että saapi tulla jos on tullakseen :D
Alku raskaus lähti käyntiin ihan mallikkaasti, eikä mulla ollut sen kummempia oireita. Eka ultra Rv 8 paikkeilla kuitenkin vahvisti, saman mitä koti-testi, ja menkkojen mukaan laskettu LA merkattiin 28.4.
Tästä about 2 vkoa myöhemmin, tapahtuikin jotain mitä en ollut edes ajatellut, mutta kotona illalla kun katsottiin telkkaria, alkoi yhtäkkiä ihan älytön verivuoto! Sitä vaan tuli ja tuli ja meikä sitten jo itkeä vollotin että nyt se sit tuli, se keskenmeno. Ei oikeen tiedetty että mitä tässä tilanteessa pitäis tehdä, joten lähdettiin Sairaalan Emergency room. Sinne kun päästiin niin ei vuoto ollut enään niin runsasta. Mut otettiin sisään ja tutkittavaksi tietty samantien, ja tehtiin kaiken maailman verikokeita ja pissanäytteitä, sisätutkimus ja tietty ultra. Viellä löytyi vauvan sydämen syke (on se vaan niin ihmeellistä miten semmonen pavun kokoinen pieni on jo näin aikaisessa vaiheessa jo niin "valmis" vaik ei kumminkaan ole), ja siellä se pienen pieni sydän sykki. Samaisessa ultrassa vauvan koko vastasi 2pvää vanhempaa mitä aikaisempi ultra, joten tämän mukaan LA olisikin 26.4!
Vuodolle ei lääkärit keksineet oikeen mitään muuta selitystä kuin että saattaa olla alkava keskenmeno. Kehottivat tulemaan takaisin jos nousee kuumetta tai vatsakipuja tms tai jos veri vuoto ei pian lakkaa. Samalla sain kiellon nostella mitään, tai ylipäätänsä tekemästä mitään kovin raskasta mikä voisi rasittaa liikaa.
Viikot sitten vierivät eteenpäin ja pieni oli edelleen kyydissä, mutta me ei jotenkin osattu enään olla niin varmoja että kaikki menis lopulta ihan hyvin.
Rv 20+0, eli tasan puolivälissä, oli mulla seuraava ultra jossa pienokainen näytti oikein hyvältä ja ultraaja oli 100% varma että tyttö olis tulossa :) että katsotaan pitääkö paikkansa.
Suomen neuvoloista tms en oikeen tiedä niiden käytäntöjä ja että kuinka usein siellä rampataan odotusaikana, mutta mulla oli täällä kerran kuussa aina tarkastus käynti ob/gyn:ille, + sit noi ultrat on erikseen plus kertoja päälle. Viikat kuukaudet sit 2vkon välein ja viiminen kuukaus viikon välein.
Vkolla 34, tapahtui taas kauheita, kun oltiin iltasella käymässä kaupassa. Emppu oli juoksemassa karkuun ja mä olin sitten lähdössä sen perään, mutta jotenkin ihmeellisesti onnistuin sitten siinä itseni saamaan nurin naamalteni betoni lattiaan :O ensimmäinen ajatus mikä mulle tuli oli "mä kaaduin masun ja vauvan päälle" ja kyyneleet valu silmistä. Siinä sitten tuli J mua auttaan ylös maasta, E tuli ite takas meiän luokse ihan säikähtäneenä kun äiti itkee vollottaa. Siihen tuli kaupan henkilökuntaa jotka ois halunnut soittaa ambulanssin, sun muita uteliaita ihmisiä. Mä en kuitenkaan halunnut mihinkään ambulanssiin, joten päätettiin et lähdetään itse sairaalaan ja ER tarkastaan et onko vauvalla kaikki ok. Mua ei itteä muuten sattunut kun käsiin (kun ne tietty refleksinä onneks tuli eteen) ja ylävatsaan, koska se oli saanut pahimman tällin.
ER kun päästiin (noin 15min meni matkaan) niin ottivat mut suoraan synnytysosastolle, koska kuulema kaikki yli rv30 päässeet ohjataan suoraa sinne. Siellä sit pistettiin anturat mahaan ja seuraamaan vauvaa. Mun täytyi maata niihin teipattuna 4h putkeen ja J ja E joutu sit tietty siin vieressä odotteleen. Vauvan sydänäänet oli tosi hyvät kokoajan ja vaikka aluks ei liikkunutkaan yhtään (minkä takii ite olin eniten huolissani kun yleensä on semmonen show päällä) nii kyl se sit siin jossain vaiheessa alkoi myllyään ja sit ton 4h jälkeen päästiin lähteen kotiin. Sillonkin sit sanottiin et jos mitään pahoinvointia alkaa ilmeneen tai lapsivedet menee (onneks ei puhjennut siinnä kun kaaduin) niin sitten äkkiä pitää mennä takasin.
Onneks tästäkin selvittiin vaan säikähdyksellä!
Viime ultra oli Rv 36 ja sillon katsottiin vaan että onko neiti missä asennossa. Oli onneks kääntynyt pääalaspäin (niin kun oli jo tollon rv34 kun kaaduin, ja se osa mikä sai eniten tälliä oli vauvan peppu, eikä esim pää, jos olis ollut viellä istuskelemassa) onnex :P ja ihan normi kokoinen oli (ainakin vielä tässä vaiheessa). Mulle sanottiin että lapsivettä on taas melkeen liikaa (Emppua odottaessa oli liikaa, ja nyt on kuulema normikäyrien ylärimaa hipoen). No on ainakin tilaa tyypillä jammailla :D mut en kyl käsitä miten mulla sitten sitä tulee sit niin paljon?
Nyt ollaankin jo rv39 eli vika viikko laskettuun aikaan. Viime viikolla lääkäri tarkastuksessa oli kaikki hyvin ja vauva kuulema valmis tuleen millon vaan, paikat lähteneet aukeen ja sitä rataa. Mut johan täs on ollut jo reilu viikon harkkasuppareita aina sillon tällön ja hirvee alaselän jomotus kokoajan, sun muita merkkejä että koht vois tapahtuu, mut ei :D jotenkin must tuntuu et tää neiti näyttää viihtyvän, paremmin kuin hyvin pienessä yksiössään :D kuhan ei yliaikaiseksi menis.
Vaik eiks se niin oo, että hyvää kannattaa odottaa <3
