Lauantaina me mentiin sitte ekan kerran ER = Emergency Room = Ensiapuun, ja siellä ne sit otti tutkittavaksi ja verikokeisiin jne ja selvis että mulla oli nestehukka ja virtsatietulehdus. Joten sit olin siellä tiputuksessa ja sain antibioottikuurin.
Sanoivat että päänsäryn pitäis lähteä nyt kun on saatu nesteytys tasapainoon ja sit passittivat meiät takas kotiin.
No eipä ollu seuraavana päivänä viellä lähtenyt ja musta tuntu että paheni vaan. Tää oli sunnuntai päivä ja sillon J perhettä tuli kattoon Emmaa.
No enhän mä sit voinu mitään seurustella niitten kanssa kun makasin vaan sängyn pohjalla. Ainut mitä oikeestaan oli ni syötin Emmaa makuulleen ja samoin itekki vaan söin sängyssä maaten silmät kiinni. Ei ollu kovin kivaa.
No sitte maanantaina J oli sillee et eihän täst tuu mitään ku en voi tehä mitään ja et kyl nyt joku on varmaan vialla niin sit lähettiin käymään lääkärissä (nyt ei siis ollu ER vaan mentiin dr. Singletonille). No se sitte otti mut vastaan vaik ei meil ollu ees mitään aikaa varattuna (onnex otti). Ja se sitte kyseli kaikkee, mut ei oikeen tehny mitään ja sano et kyl se menee varmaa ohi ja määräs jotain toista särkylääkettä mitä en ollu viel kokeillu, ja se on siis semmosta mitä voi ottaa if u are nursing ur baby! Ja laitto se lähetteen et pitäis mennä käymään alimmassa kerroksessa verikokeissa, et jos sielt selviäiskin jotain. Must tuntu ihan turhalta kun just lauantaina oltiin viimeks otettu kaikki, 5 isoo puteliiki verta ja ne kaikki oli ollu ihan ok.
No sinne sitte mentii, onneks ei ollu hirveet jonot ja ei ollukku pari tyyppii mua ennen.
Ja no sit ku toi saatii hoidettuu lähettiin sieltä lääkäristä ni mä vaan aloin itkeen autossa kun oltiin ajamassa kotia kun ei taaskaan tapahtunut mitään ja edelleen se sama aivan karsee päänsärky etten voi tehä mitään. Hyvä kun pystyin seisomaan kun en voinu seisoo suorana, ja kaikki kirkkaat valot oli iha hirveitä.
En sit poistunut edes autosta siks aikaa kun J kävi apteekissa ku sattu vaa enkä voinu lopettaa itkemistä.
No tultiin sit kotia ja mä otin särkylääkettä eikä sekään mitään auttanut :F
Jotenkin sain sit kuitenkin nukuttuun yön yli, vaikka katkonaisesti kun Emma herätti syömään varmaa 1-2h välein. Ja kun yöllä ei J oikeen voinu hoitaa Emmaa kun pakko senkin oli joskus nukkua kun sehän koko viikon oli jo Emmaa hoitanut kun mä en voinu tehä mitään, vaikka oisin halunnut. Iso kiitos sille kyllä, ja teki varmaan hyvää isä-tytär suhteelle heti alusta alkaen :)
No sit meillä oli Emman 1vko tarkastus, tiistaina, pediatrician appointment 10am. Meil tuli vähän kiire lähtö mut kerettiin kumminkin onnex. Mua inhotti ku jouduin raahautuu mukana vaik hyvä et pysyin pystyssä ku huimas ja päässä vaan keikku ja sattu nii sairaasti et silmiinkin jo sattu ja mietin vaa etten koht kestä enää..
Kun ootettiin et se meiän lääkäri tulee, nii must tuntu et kuolen koht kun pääräjähtää! Mä vaan istuin tuolilla, päätä nojasin rattaisiiin ja kuuntelin mitä se lääkäri sit selitti. Onneks J hoiti puhumiset.
Sit ku se oli ohi ja oltiin lähdössä ja siel oli ton lääkäriaseman alakerrassa kahvila (tää lastenlääkäri paikka on siis San Mateossa ja se Seton Medical Center, missä Emmakin synty on Daly Cityssä) ni sit J oli sillee et otetaaks sämpylät tosta ni syödään vähän. No mul ei kyl tehny ees mitään mieli mut jäätiin kumminkin. Ja sit ku saatiin leivät ja otin ekan haukun siitä ni tuntu et oksennan kohta. J vaa katto mua ja oli sillee "mitä tapahtuu" ja sit sanoin et "must tuntuu et oksennan koht"
Sit se nous äkkii ja kysy et "onks kellä jotain muovipussii" (kun ei siin lähellä siis ollu mitään vessaakaan). Sit se kahvilan myyjä oli sillee "mul on yks" ja sit J kipitti hakeen sen ja just sai sen mun nassun alle ni johan lens oksennukset :X
Sit kun mä vaan siin oksentelin niin J pyys ne meiän leivät mukaan ja sit mentiin autolle. Mun koko kroppa vaihteli edestakas kuumaks et hikoilin vaa ja sit muutama minuutti myöhemmin olin ihan jäässä.
Sit J soitti taas sinne sairaalaan ja oli silleen et "Ette te voi väittää ettei mikään oo muka vialla, ollaan niinku ravattu siel jo monta kertaa eikä kukaan oo tehny mitään selvittääkseen mikä oikeesti on vialla" ja sit se selitti ku nyt jo oksentelin ja lämpötilan vaihtelut jne.
Ja kun se oli ite lukenu netistä, niin vaikutti että mulla oli Post Pain from the epidural.
No sithän me ajettiin sinne sairaalaan taas ja suoraan Emergency Room, ja sit joku hoitaja tuli jo vastaan meitä autolle. Oli kauheet ku mua pyörrytti niin paljon etten voinu pitää silmiikää enää auki enkä meinannu päästä edes autosta ylös. J ja se hoitaja autto mut sit pyörätuoliin ja sit se hoitaja kärräsi mut sisälle ja J otti Emman autosta rattaisiin.
Sit päästiin onneks suoraa ihan kunnon lääkärin juttusille, kun aijemmin oli et eka ku menee ER ni siel ne hoitajat kyselee ja sit myöhemmin tulee se itse päivystävälääkäri kyselee ja selventää mikä on hätänä.
No meiät vietiin sit ihan eri huoneeseen ku missä kaikki sairaat ER potilaat ja sit tuli yks lääkäri ja yks anestesia lääkäri kyseleen. No mähän vaan istuin siin pyörätuolissa ja nojasin Emman rattaisiin rätti päässä silmillä ku kaikki valot sattu silmiin ja päähän, enkä meinannu jaksaa pitää päätä edes pystyssä.
No J sit kertoili niille mitä oli jo tapahtunut ja miten kaikki oli menny vaan huonompaa suuntaan ja sit ne kyseli multakin jotain kysymyksiä joihin sitte vastailin.
Lopult sitte selvis että mulla oli just se mitä J oli jo ite lukenu, eli severe headache ja se johtu siitä kun mulle oltiin laitettu se epiduraali puudutus siin synnytyksessä. Niin joskus kuulema kun sinne selkäytimeen pistetään, ni ne selkäydinnesteet saattaa jäädä ns."vuotamaan" ja kun ne vuotaa, nii se sähköttää sen kivun suoraan päähän ja aivoihin.
(Ja kun mun äiti Suomessa oli kans lukenut tosta niin se sano et jos oksentaa niin se on merkki et on jo tosi pahassa tilassa ja se voi aiheuttaa aivovaurion :S omg) niin sen takia ne vissiin vihdoin usko et ok on se varmaan ihan tosissaan. Vaik aijemminki olin sanonu et oikeesti, mä en ees valita mistään pienistä päänsäryistä enkä ikinä oikeestaan syö mitää särkylääkkeitä, mut nyt on kyl nii hirvee kipu et oisin syöny mutku ei mikään auttanut :/
Nojoo, no mut sit ne sanoi et on yks keino millä tän vuodon voi saada lakkaamaan, mut kaikille se ei tehoo, et ois niinku 50/50 tsäänsit et toimiiko vai ei. No me sit J kaa sanottiin samaan aikaan et Tietty kokeillaan jos on ees mahkut et auttaa.
Eli mitä niiden pitäis tehdä, on ottaa multa pullollinen verta ja sit pursottaa se mun oma veri sinne selkäytimeen tukkimaan se selkäydinnestevuoto. Sitä sanotaan Blood batch.
Sit ne hoitajat meni hakeen läjän papereita meille täytettäväks ja mä halusin mennä vessaan. Enhän mä pystyny mennä yksin kun oisin varmaan kaatunu naamalleni vessan lattialle ku huimas niin paljon. Ni J sit joutu tuleen mukaan ja pitää mua pöntöllä pystyssä (kaikkeen seki mun kanssa joutunu :D ))
No sit täytettii papruja ja jouduttiin venaan meiän vakuutusyhtiöltä vastausta et korvaako ne mitä tästä toimenpiteestä.
Siks aikaa mulle haettiin joku sairaalasänky et voin maata suorana.
Sit ku tuli vastaus niin mut kuskattiin johki tokaan kerrokseen, ei oo mitää hajuu minne kun en nähny mitään. J ei saanu edes tulla sinne enää mukaan Emman kanssa vaan joutu jäädä oottaa muualle.
Mulle oli juotettu taas hirvee määrä sitä pahaa rypälemehuu et oli taas pissihätä. No sit kun kaikki lääkärit ja hoitajat oli jo siel huoneessa ni sit ne vaa sano et vessaan on liian pitkä matka täältä, et sun pitäis tehä pissat kippoon. Ja ku mul oli jo selässä ja rinnassa semmosset seuranta anturit, niin en ois kuulema voinu lähtee oikee liikenteeseen niitten kanssa. Ni sit ne laitto mun pehva alle jonkun ihme muovikipon ja laitto pedin ympäriltä verhot kiinni ja oli sillee "okei, nyt voi pissaa"
No ihan ku siin muka sit pystyis muka pissaa kun kaikki kuuntelee verhon takana, saati ku oli makuullaan, ni ihan luonnoton asento ettei siit tullu yhtää mitään :D ni sanoin sit et en mä kyl pysty tälleen et pidätän sit vaan :P lol
No sit ne lääkärit tuli ja ne pisti mut istumaan ja heti alko huimaan ja päässä pyöriin. Sit se toinen, anestesia lääkäri meni mun selän taa ja alko putsaan ja säätää siellä, ja sit se toinen yritti ottaa mun käsistä verta. Huom. YRITTI! Kun mulla kun on vaan se YKSI hyvä suoni mistä saa verta, ja seki oli turmeltu koko käsivarsi mustelmille jo aijemmilla kerroilla, ku niin monta kertaa ravattiin kaikis tutkimuksissa ja joka kerta ku otettii verikokeita.
Siin se lääkäri miekkonen sit aikansa tökki niin et mun käsi oli ihan pikku neulanpistoja täynnä. Mä en ees jaksanu välittää siin ku se kokoajan piikitti, normistihan mua yleensä aina sattuu, tai vähintäänkin kirpasee, mut nyt toi päänsärky kyllä vei kaiken tajun.
Sit se lääkäri siin oli sillee sille toiselle lääkärille et "ihan uskomatonta kun ei täältä tuu mitään" kun se toinen sitä hoputteli kun se olis jo ollut valmis pistämään mun selkään..
No sit 20min yrittämisen jälkeen (ja huom täs vaihees tän koko homman piti jo olla ohi, kun ne sano et jos mä jaksan pidättää 20min ni sit pääsen vessaan) ni sit se vihdoin sai mun kädestä, jotenki ihmeellisesti kahen sormen välistä.
Kesti vaik kuin kauan sen verenki tulo sielt letkust sinne puteliin, ja lopult ei ne ees saanu sitä täyteen (niin paljon ku yleensä tarvis) mut sit ne päätti et ne laittaa nyt sen mitä sai, eli joku 2/3 pulloo.
Sit mun piti olla ihan paikallaan, ja se anestesia lääkäri sano et "now u might feel some pressure and maybe hurt a little but try to stay still", no sit mä jo ihmettelin ettei mitään tapahdu ku en tuntenu mitään ja sanoinki et "i cant feel anything" ni sit se oli vaan et no hyvä, sit se on menny ihan täydellisesti.
Sit ne laitto mut makaamaan ihan suoraks taas ilman tyynyjä ja sano et mun pitäis maata jokunen hetki ennen ku ne päästää mua sinne pissalle. No siin sit makoilin ja olinki nukahtanu ja heräsin joskun 40min päästä ku rakko meinas repee :D sit pimputtelin nappuloita et hoitaja tulee päästää mut vessaa, ja sit tulikin nopeesti ja se pisti mut pyörätuoliin istuu ja lähti mua kärrää veskiin. Sit ku oltiin sielt tulos takas ja se kysy et mikä mun kipu on nytte asteikolla 1-10 (10 siis suurin mikä mul oli ollu aijemmin) ja must tuntu ettei ollu enää läheskään yhtä paljon päänsärkyä, ni sanoin et 4. Kyl mul viel sattu päähän, mut ei yhtään niin paljoo mitä se oli ollu, et siihen verrattuna se oli kyl alle puolet siit mitä se oli pahimmillaa ollu.
No sit se hoitaja kärräsi mut sen mieslääkärin luo joka oli ottamassa multa verta ja sano sille et Saako päästää kotia kun kipu on tippunu jo 4? Sit se näytti peukkuu ja sano et Saa kotiuttaa. Jeee!
Sit mentiin takas sinne mun hoitopedin luokse ja sit sain pukee omat vaatteet ja se hoitaja soitti J:lle et se voi mennä hakeen auton valmiiks ja et mut viedään aulaan oottaa.
Sieltä sit J haki mut ja voi että oli ihana ku ei ulkonakaa auringonpaiste sattunu silmiin.
Sit lähettiin kotia kohti ja mul oli yhtäkkii hirvee nälkä ni söin sit sen leivän mikä aamulla ostettiin sielt kahvilasta :D ja J kerto et ku Emma oli alkanu huutaan eikä se saanu sitä millää hiljaseks ku sil oli nälkä, eikä ne päästäny sitä tuomaan Emmaa mulle syötettäks, ni joku hoitaja oli sit antanu sille 2 pulloo maidonkorviketta et se pysty sen syöttää :D
Pari päivää siin meni et mun päänsärky oli kokonaan poissa, ja voin kertoo et oli kyl aivan mieletön tunne etten muistanutkaan et miltä tuntuu kun mihinkään ei satu!
Edelleenkään (näin 4kk myöhemmin) en pysty nukkuu tyynyn kanssa, vaan kaikki yöt menee ilman tyynyä selkä ja niskat ihan suorana.
Mut muuten kaikki on onneksi nyt ihan hyvin.
Kirjotan vähän myöhemmin kuinka kalliiks nää kaikki tuli niin järkytytte :D onnex me saatiin toi CCHP -vakuutus, muuten menis varmaa loppuelämä sairaala laskuja maksellessa.
Vaikkakin nyt ollaan taas vaihtamassa vakuutustakin taas.. Mut siitäkin myöhemmin lisää.
